Liekö kyse syysmasennuksesta vai siitä, että tämä kotiäidin hiljaiselo on tarkemmin ajatellen melko hektistä, mutta blogi on jälleen viime aikoina jäänyt aika hunningolle.

Lokakuussa, heti matkan jälkeen vietimme muutaman viikon ajan ihan rauhallista kotieloa, kävimme aamupäivisin paljon puistossa ja siirryimme pikkuhiljaa talviaikaan.

 

Jemina testailee uutta kurahaalaria.

Iltojen pimentyminen aiheutti sen, että kuuden jälkeen illalla Jeminan sai ulos vain pukemalla hänet väkisin ja kantamalla. Neiti huusi koko ajan "kotiin, pimeää, nukkumaan". Puoli seitsemältä aloitettiin ulina "nukkumaan, Jemina väsynyt, omaan känkyyn". Onhan se ihanaa, kun lapsi HALUAA nukkumaan eikä nukahtamisesta tarvitse tapella, mutta rajansa kaikella. Ja vaikka neitiä kuinka valvotettiin normaaliin iltayhdeksään, heräsi neidin viiden-kuuden maissa. Kun neiti kerran "pamahti" vanhempiensa huoneeseen klo 2.30 karmit kaulassa, äidille riitti. Vain yhtenä yönä jouduttiin huudattamaan vieressä, mutta sen jälkeen neiti alkoi taas nukkua. Ilmeisesti talviaikaan siirtyminen aiheutti vain niin mielettömän univelan, että neiti kävi ihan ylikierroksilla.

Marraskuun alussa otimme molemmat Jeminan kanssa pitkän harkinnan tuloksena sikainfluenssapiikit. On kauheaa päättää jostakin noin suuresta asiasta lapsensa puolesta, kun varmaa tutkimustietoa ei ole. Mietin, mitä jos rokotteesta aiheutuu jotakin, mistä saisimme tietoa vasta pitkäaikaistutkimusten avulla? Mitä, jos aiheutan rokotteella jotakin peruuttamatonta lapselleni. Kuitenkin, kun kuulin, että kaikki ympärillämme olevat ihmiset ottivat rokotteen heti kun se oli mahdollista ja kuulin, että tautia oli jo havaittu lähialueen päiväkodeissa, päätin, että otamme rokotteet. Jemina selvisi yhden yön kuumeella ja jalkakivulla, minulle nousi yhdeksi päiväksi korkea kuume ja jouduin hälyyttämään miehen kesken työreissun kotiin hoitamaan Jeminaa. Lisäksi käteni oli niin kipeä, että vasta viisi päivää rokotuksen antamisen jälkeen pystyin nukkumaan sillä kyljellä. Tasan kaksi viikkoa rokotuksesta, Mies sairastui tautiin. Häntä lapsen hoidon ohella hoitaessani mietin kyllä muutamankin kerran, että oli hyvä, että meidät rokotettiin.

Neiti ihastelee pation oven ikkunasta lumisadetta.

Marraskuun alussa satoi ensilumikin ja ehdimme Jeminan kanssa muutamaan kertaan pulkkamäkeenkin.

Lumessa rämpiminen oli aika väsyttävää touhua!

Naapurin Oulan kanssa rakennettiin heti ensimmäisenä lumisena aamuna lumihevonen. Aina siitä lähtien on aamuisin juteltu ulos lähtiessä lumesta "sataa lisää lunta. Jemina tekee lumesta pallon". Sitä äitikin toivoo. Kaiholla muistelen lapsuuteni talvia, kun marraskuusta maaliskuuhun oli lähestulkoon aina lumipeite maassa. Voi, kun olisi keino, jolla antaa lapselleni samanlaisia muistoja. Tällä hetkellä korvikkeena saa toimia kotitalon viereen rakennettu Ylläs-halli. Toisaalta, harva lapsi voi kertoa pääsevänsä pulkkamäkeen, luistelemaan ja hiihtämään vaikka keskellä Suomen kesää.

Kertomisesta puheen ollen, Jeminan sanallinen anti on kovasti monipuolistunut syksyn aikana. Lauseet ovat nyt pitkiä ja ainoastaan s-kirjain sanan alusta ja r-kirjain puuttuvat. Jemina laulaa jo kokonaisia lauluja, suosikkeja ovat Puuha-Pete, Viisi ankkaa, Joulupukki ja Muumilaulu. Lisäksi Jemina on innostunut lasten ohjelmien katsomisesta. Ehdoton suosikki on tällä hetkellä Kaapo. Kirjoja luetaan edelleen paljon ja Jemina muistelee niissä olleita tarinoita usein pitkän ajan päästäkin. Viimeksi lainassa oli Richard Scarryn Eipäs-possu -kirja ja nyt vähän väliä muistellaan kuinka "Eipäs-possu ei voi mennä Hessu Kissalan syntymäpäiväjuhliin. Hän on vilustunut". Taitaapa kyseinen kirja olla tämän joulun ykköslahjatoive.

Toinen osa-alue, missä on tapahtunut huimaa kehitystä on motoriikka.

Nyt, kun karkeamotoriset taidot alkavat olla hallussa ikätasoisesti ja hyppäämistä harjoitellaan, on keskitytty hienomotorisiin taitoihin. Jemina haluaa joka aamu avata teepussin, repiä paperikuoren pussin ympäriltä pois, avata itse klipsikorkit (esim. ketsuppipullosta) ja  "nipistää", eli käyttää pinsettiotetta.

Isänpäivää vietettiin syöden yhdessä perheen, isomummin, kummienon ja isovanhempien kanssa Helmi-grillissä. Jemina osaa selvästi käyttää tilanteet hyväkseen ja käyttäytymistä on mahdotonta ennakoida etukäteen. Edellisviikonloppuna, kun olimme Miehen perheen kanssa syömässä, Jemina istui yli kaksi tuntia syöttötuolissa seurustellen ja nauttien omasta ruoka-annoksestaan, mutta isänpäivänä neiti olisi vain viilettänyt ympäri ravintolaa ja riehunut. Ruokakaan ei meinannut maistua millään, ei vain yksinkertaisesti olisi maltettu syödä.

Syömisestä puheen ollen, meillä asuu nykyään neiti minäiste.

"Jemina iste syö haarukalla", "pukee iste haalarin" ja "Jemina iste ottaa kirjan/naksun". Itse tehdään asioita mielellään aluksi, mutta innon hiipuessa äiti saa syöttää loppuun, pukea loppuun ja auttaa kirjan hakemisessa. Yksi kunnon itkupotkukirkumis-raivarikin saatiin, kun äiti ilmoitti, ettei Jemina voi mennä yläkertaan kun äidillä on ruoanlaitto kesken ja laittoin portin kiinni. Aikansa kankaisessa portissa roikuttuaan ja karjuttuaan näppärä neiti haki keittiöstä keittiöjakkaran ja kiipesi sillä portin yli portaikkoon. Äiti piti kiinni päätöksestään ja nappasi iste-tytön portaikosta takaisin ja siitäkös vasta riemu repesi. Tuloksena 45 minuuttia kestänyt hikinen perheneuvottelu äidin sylissä sohvalla. Sen jälkeen on uskottu äitiäkin...tuon kaltaisia yhteentörmäyksiä sattuu aika harvoin, pääasiassa päästään asioista sopuun juttelemalla ja keksimällä muita toimintatapoja kiellettyjen tilalle.

Syksyn ykkösjuttu on kuitenkin ollut synttärit. Kaksi Jeminalle hyvin tärkeää ystävää täytti kaksi vuotta ja Jemina pääsi pitkästä aikaa lastenkutsuille. Jemina alkaa selvästi ymmärtää, että synttäreillä tarkoitetaan jotakin erityisen mukavaa, mennään jonnekin missä saa leikkiä, riehua ja kaupan päälle tarjotaan vielä jotakin hyvää syötävää. Käsite "juhlimaan" kuuluu selvästi neidin sanavarastoon. Kun ruvetaan puhumaan synttäreistä, neiti alkaa saman tien kaipailla "mekkoa" ja "suihketta", hiuksiin suihkutettavaa hoitoainetta, jota äiti käyttää aina saadakseen pikku päähän aikaan saparot tai jonkun muun kauniin kampauksen.

Jemina on myös spontaanisti alkanut käyttää erilaisia tunteisiin ja tuntemuksiin liittyviä ilmauksia. "ihana äiti, ihanat jouluvalot" ja "oli kiva päivä" ovat sanontoja, jotka putoilevat neidin suusta aina silloin tällöin. Iltaisin myös usein "Jemina on väsynyt".

 

Viimeiset pari viikkoa on pidellyt aika haipakkaa. Olemme jo pitkään miettineet remontin tekemistä asunnossamme. Päätimme siirtää enemmän aikaa vievän vessojen vesieristys- ja kaakelointiremontin kevääseen ja aloittaa "helpommilla" ja "nopeammilla kohteilla. Keittiön työtasot olivat alun perin valkoista levyä. Uusi ilme hankittiin vaihtamalla tasot pähkinäpuuta jäljitteleviin laminaattitasoihin. Nyt keittiössä näyttää tältä:

Kuten kaikilla remonteilla, myös tälläkin remontilla on taipumus laajentua. Jo tasoja vaihtaessa puhelin toiveistani saada uusia lattia...Sovittiin, että sitten vessaremonttien jälkeen katsellaan asiaa tarkemmin. Kun viikkoa myöhemmin ruvettiin kiinnittelemään tasoja, jouduttiin siirtämään jääkaappia...ja altahan paljastui mukavan mustaa ja pehmeää parkettia. Jääkaappi muutti olohuoneeseen jätesäkin päälle, lattia revittiin auki ja kosteusmitattiin. Kastunutta betonia kuivatellaan nyt tämän viikon ajan, jonka jälkeen vanha parketti korvataan laattakuvioisella harmaalla laminaatilla. Niin ja lauantaina kävimme miehen kanssa ostamassa uuden jääkaapin, hellan, astianpesukoneen ja pakastimen. Rosterin väriset kodinkoneet saapuvat torstaina. Kalliiksi tuli, mutta koska kaikkien kodinkoneiden ikä alkaa lähennellä kymmentä vuotta, uskon, että vaihto tuli oikeaan aikaan ja säästimme muutaman sentin tinkaamalla kaikki laitteet samaan pakettiin. Kuin vastauksena ajatuksiini myös tiskikone päätti vuotaa tiivisteidensä välistä viime viikonloppuna. Uusi kone tulee siis enemmän kuin tarpeeseen.

Tällä hetkellä siis remontti ja siihen liittyvä vakuutusrumba pitää meidän arkemme kiireisenä. Toiveissa on kuitenkin saada kaikki kuntoon jouluun mennessä. Joulua vietetäänkin ilmeisesti tänä vuonna täällä meillä. 

Jouluunkin liittyen huomasin, että vanhemmuus on täynnä asioita, joita en ole tullut ajatelleeksikaan ennenkuin minusta tuli äiti. Tarkastelen nykyään yhä enemmän tekojeni ja päätösteni vaikutuksia muiden niihin liittyvien näkökulmasta. Tällä hetkellä mietin joululahjoihin liittyviä ajatuksia. Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu vahvasti joulupukki. Jeminakin laulelee jo "Joulupukki" -laulua innoissaan, kun on sen kuullut kerhossa. Kuitenkin Jemina on ainoa lapsi siinä porukassa, jossa joulua vietämme. Hän on vielä aika pieni enkä halua, että hän joutuu jouluna arastelemaan jotakuta (kuten joulupukkia). Muistan myös, kuinka lapsuuden jouluissa hämäsi Joulupukin ja joululahjoissa olevien pakettikorttien ristiriitaisuus. Miten joulupukki voi tuoda lahjoja kummitädiltä ja sedältä. Itse pitäisin ajatuksesta, että jouluna saadaan lahjoja läheisiltä ja annetaan niitä, muistetaan läheisiä. Mutta riistänkö samalla lapseltani oikeuden siihen "joulun taikaan", jonka muut lapset saavat kokea? 

Tämä joulu on Jeminan toinen joulu. Tänä vuonna hänkin ehkä ymmärtää jo hiukan enemmän, mistä oikein on kyse. Ainakin yritän tietoisesti välittää hänelle niitä ajatuksia, mitä joulu minulle edustaa. Tämän kuvan myötä toivotan teille kaikille oikein rauhallista joulunodotusta.

Tämä tähti on omistettu perheemme lemmikille Piku-persialaiskissalle, joka jouduttiin eilen nukuttamaan ikiuneen 17-vuoden kunnioitettavassa iässä. Lepää rauhassa pikkuinen <3.

Nonna