Viimeiset viikot ovat sujuneet vauhdikkaasti. Pahoinvoinnin hellitettyä raskausviikolla 16, otin jälleen itseäni niskasta kiinni ja jatkoin proseminaarin paahtamista. Aikaa aineopintojen viimeistelyyn on heinäkuun loppuun. Nyt näyttää ihan hyvältä. Kaikki esseet on tehty, tutkimusmenetelmäopintojen osalta todistukset Jyväskylästä tilattu ja seminaari tulosten analysointia vaille kasassa. Tiistaina vien Jeminan vaarin luo hoitoon ja suuntaan rakenneultran (siitä lisää myöhemmin) jälkeen koululle hoitamaan paperihommia ja tapaamaan lopputyön ohjaajaa. Kyllä tää tästä. Yhtenä pelastuksena nään huomenna alkavan puistoruokailun. Kun seuraavien viikkojen aikaan minun harteillani lepää yksi ruoanlaitto vähemmän, ehtii enemmän!

Näin sunnuntaiaamuna muun perheen vielä nukkuessa on hyvä käyttää hieman aikaa kuvien siirtelyyn puhelimesta koneella. Samalla ehdin vähän kirjoitella Jeminan tuoreimpia kuulumisia...Ja mikäs tässä sohvalla löhöillessä, Muksun/Rantapallon aamujumppaa tunnustellessa muutenkaan :)

Huhti-toukokuun vaihteessa lähdettiin yhdessä vauvamuskarikaveri Camillan ja tämän äidin Anitan kanssa kaupungille. Ensin suunnattiin Päivälehden museoon, Muumien 65-vuotisjuhlanäyttelyyn.

Jeminaa jännitti Muumikarusellissa

Muuminäyttely oli melko pieni kooltaan, mikä ei ollut ollenkaan huono asia kahden noin kaksivuotiaan ja kahden enemmän ja vähemmän raskaana olevan äidin kannalta. Pienten oli helppoa antaa juoksennella itse katsomassa Muumikuvia ja -kirjoja ja ulko-ovelle näki melkein joka nurkasta:)

Jemina löysi näyttelystä hauskan vetokärryn

Välillä piti levätäkin hieman...

Näyttely kierrettiin noin tunnissa, minkä jälkeen suunnattiin Aleksi 13:sta Cafe Ursulaan lounaalle. Jemina söi reippaasti ruoan, karkasi vain kerran tavaratalon puolelle, minkä johdosta lapsille luvattiin jätskit vielä jälkiruoaksi. Suuntasimme ensin Stockalle etsimään Pappagalloa, muttei sitä enää ollut. Muistelimme Kluuvissa olevan jonkin italialaisen jätskimyymälän, mutta sekin oli remontin takia suljettu. Viimein löysimme tiemme Kinopalatsiin Valion jätskibaariin. 

Jeminan elämän ensimmäinen Banana Split.

Pikkuneidit nukahtivat molemmat kotimatkalla rattaisiin. Vielä kuukautta myöhemminkin Jemina muistelee reissua "käytiin siellä Muuminäyttelyssä Camillan kanssa", joka kerran kun kyseiseen kaveriin törmätään puistoillessa.

 

Vappu 2010

Vappuna juhlittiin alakerran vessaremontin valmistumista. "Vessatupareihin" munkki- ja simalupauksin kutsuttiin kummipoika vanhempineen ja toinen ystäväperhe, jossa on myös kaksivuotias poika. Varsin mukavissa merkeissä istuttiin alkuiltaa lasten leikkiessä ilmapalloilla ja juostessa pihalla lämpenevässä säässä. Päivällä puiston juhlissa Jeminan poskeen maalattu ilmapallokin näytti kaikkea muuta kuin ilmapallolta illalla kun se vihdoin saatiin pestä pois :)

Vappupäivänä käytiin Tikkurilassa vapputorilla, kun sateisessa säässä ei kaupunkiin asti jaksettu lähteä. Jemina pääsi ekaa kertaa karusellin kyytiin, isä lähti mukaan turvaksi. Jemina valitsi paikan karusellin keskeltä, kuumailmapallon muotoisesta vaunusta ja nautti selvästi kyydistä vaikkei olisi millään jaksanut odottaa karusellin täyttymistä ensin. Paikallaan jonkin odottaminen ei edelleenkään ole meidän juttu! Vappulounasta syötiin isovanhempien luona. Mummin herkullinen sillitahna tumman leivän päällä ja jälkiruokana torilta ostettu lörtsy maistui neidillekin :)

Kävimme toukokuun alussa myös katsomassa ensimmäistä kertaa nukketeatteria Sammossa. Esitys oli nimeltään Noppasilla, osallistuvaa musiikkiteatteria. Jemina tykkäsi kovasti, olisi halunnut mukaan lavalle leikkimään, mutta sinne otettiin vain isompia lapsia :(. vaikka paikoillaan istuminen tuottikin jälleen tuskaa niin äidille (Jeminalle johtuen halusta mennä koko ajan paikasta toiseen ja äidille raskauden aiheuttamien selkäkipujen takia) kuin tyttärellekin, leivän ja namujen avulla neiti onnistuttiin lahjomaan istumaan 40 minuutin esitys alusta loppuun.

Esityksen jälkeen suunnattiin autolla Itäkeskukseen lounaalle ja ostoksille. Jemina pääsi jälleen heppakaruselliin, joka onkin ihan must jokaisella Itiskäynnillä! Mukaan tarttui lisää saippuakuplanestettä. Saippuakuplien puhaltelusta onkin tullut Jeminan suosikkipuuhaa näin kesällä!

 

Jemina sai toukokuun puolivälissä ihka ensimmäiset sormivärinsä. Suutarin lapsella ei tässäkään perheessä näytä olevan kenkiä, kun vasta kaksivuotiaana maalattiin ensi kertaa. Kehtaankohan edes tunnustaa, että opiskelu ja arjen pyörittäminen on vienyt niin paljon voimia, ettei Jemina ole koskaan askarrellut tai muovaillut. Nyt olen suunnitellut, että molemmat hommat toteutetaan kesän sadepäivien (toivottavasti niitä tulee edes muutama) aikana.

Neiti maalaa äitienpäiväkortteja ja vaarille synttärikorttia.

Äitienpäivänä syötiin isolla porukalla Oklahomassa Tikkurilassa. Jeminakin sai oman annoksen. Neiti on kevään aikana rakastunut erityisesti salaattiin. Kotona varmistellaan aina, että "saanko minä salaatin kanssa niitä kapliksia ja kalamataoliiveja?" Ravintolassakin neiti tilasi jo sujuvasti itse "lanskalaisia ja nugetteja". Kaksivuotispäivityksessä taisin mainita, ettei Jemina oikein syö vielä itse. Tällä hetkellä ruokailu sujuu niin lusikalla kuin haarukallakin itse. Vain aamu- ja iltapuurot yleensä syötetään. Puuro kun ei taida olla niin herkkua, että sen takia viitsisi lusikkaa heilutella :)

Helatorstaille osui myös Vaarin syntymäpäivä. Leivoin juhlapöytään Banoffee-tortun. Kondensoidun maitotölkin keittäminen vesihauteessa toffeeksi hieman hirvitti miestä, mutta hyvä siitäkin tuli. Tölkin aukaisu sen sijaan ei ollut mukavaa. Toffee roiskahti paineella ulos heti, kun raotin kantta ja patalapusta huolimatta kämmen sai osuman. Palovammaa parannellessa menikin muutama tunti. Onneksi jäi vain ykkösasteiseksi. Suosittelen siis muille torttua leipoville kumihanskojen käyttöä avausvaiheessa.

Valmiista tortusta tuli kuitenkin näin herkullinen!

Mies kävi toissaviikolla Ruotsissa työmatkalla ja olimme melkein koko arkiviikon kaksistaan Jeminan kanssa. Jemina oli saanut edellisviikonloppuna uuden uima-altaa edelliskesänä rikki menneen tilalle ja muutaman lämpimämmän päivän aikana se oli ollut ahkerassa käytössä niin omasta kuin naapuriemmekin toimesta. Taloyhtiön yhteiselle pihalle, meidän portin ulkopuolelle sijoitettu allas olikin ihana kokoontumispaikka samanikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen...

Vesipedon tyylinäyte:)

...niinpä tiistaina kun päiväunten jälkeen olimme menossa jälleen allasta täyttämään, pettymys oli valtava kun allas olikin poissa. Etsimme pihasta ja sen ympäristöstä yhdessä naapureiden kanssa, mutta allasta ei löytynyt mistään. Ei auttanut muu kuin pakata itkua tihrustava neiti kuumaan autoon ja lähteä ostamaan uutta. Citymarketista altaat olivat jo loppuneet, mutta onneksi BR-lelusta löytyi uusi allas. Kyllä harmitti meitä molempia, kun uintireissu vaihtuikin kauppareissuun. En tajua, kuka viitsii keskellä päivää varastaa täyteen puhalletun lasten uima-altaan...

Toukokuun lopussa järjestettiin jälleen perinteinen Skidirock. Viime vuonna meiltä jäi kyseinen tapahtuma väliin, sillä minulla oli koulua, mutta tänä vuonna otettiin vahinko takaisin oikein korkojen kera! Sääkin suosi ja tapahtuma keräsi useita satoja osanottajia.

Pieni rokkaaja Peltoreissaan kuuntelemassa musiikkiesityksiä. 

Reilun viikon helteiden jälkeen sää kylmeni jälleen kymmenen plusasteen tienoille. Luonto piti huolen omistaan ja kuivan kauden jälkeen saatiin sateitakin. Sateisena sunnuntaipäivänä suunnattiin koko perheen voimin Hoploppiin. Jeminasta on selkeästi tullut vaarantajuisempi eikä hän enää uskaltanut laskea yksin isosta liukumäestä. Onneksi isäkin tykkää laskemisesta.

Vauhdin hurmaa...

Heppakiikka saa kyytiä....eikä suunnalla väliä!

Sadesäällä ei kuitenkaan hylätty kokonaan ulkoilua. Puiston ainoina kävijöinä uskaltauduttiin kallioille ja istutusten keskelle tutkimusretkelle...Kurahanskatkin pysyivät melko kiltisti käsissä!

"Äiti, kato miten vihleä lehti"

"Hihii, minä kaakasin puistosta ilman lupaa"

Jemina on viime aikoina kiinnostunut kovasti keittiöhommista. Ruoan laitoissa pitää saada pitää veitsestä kiinni, kun leikataan vihanneksia ja sekoittaa aina kun on mahdollista. Viime viikolla leivottiin yhdessä pitkästä aikaa. Iltapalaksi teki mieli jotakin uunituoretta ja kaapeista löytyi ainekset juustoteeleipiin. Jemina sai pistellä leipiin reiät haarukalla.

Keskittynyt pistelijä.

Uusin juttu taitaa olla leipomisten suunnittelu. Nalle Puhin tarinalipas -kirjassa Ruu leipoo Nasun kanssa hunajakakkua ja nyt Jeminakin kyselee joka päivä, että milloin sitä leivotaan. Kirjasta löytyy kyseisen kakun ohjekin, joten lupasin hänelle, että tänään tehdään sitä. Raportoin vaikka rakenneultrakuulumisten yhteydessä, miten Jeminan ensimmäinen kakku onnistui. 

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna matkustimme Turkuun tapaamaan Jeminan kummeja ja pikkuserkkuja. Pati-pojan seuraksi perheeseen oli joulukuussa syntynyt Sohvi-neiti ja perhe oli muuttanut uuteen kotiin lähemmäs kaupungin palveluita ja isovanhempia. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Jemina vei tuliaisina Patille samanlaisen saippuakuplasetin kuin hänellä on itsellään ja Pati esitteli paikallisen Hoplopin Jeminalle. Niin meno- kuin paluumatkallakin Jemina nukkui päiväunet autossa.

Turun sataman kohdalla selitettiin takapenkiltä "ne nosturit on sellaisia, että ne ottaa laivasta kontteja ja plumpsauttaa ne sitten mereen" ja "siliboni on sellaista, sellaista, mitä laitetaan sinne vessaan" (Juu, meillä rempataan). Kaarinan kohdalla kysyttiin "Miten se Tulun Hoploppi menee kiinni" ja kun äiti kääntyi etupenkiltä vastaamaan, oli vastassa tämänlainen näky...

Jemina on istunut autossa viime kesästä asti nenä menosuuntaan ja nyt kun häneltä on poistettu kaikki lelut ja kirjat ja hän ylettää näkemään auton ikkunasta ulos, matkapahoinvointi on selvästi helpottanut. Silti pisimmät, yli puolen tunnin matkat pyritään tekemään uniaikaan. Jeminan ukki osti juuri kesämökin Lieksasta, mutta pitkän matkan takia emme varmaan vielä tänä kesänä uskaltaudu lähtemään ajelemaan sinne asti. Vielä viime kesänä olisi ollut helppoa ajella yöuniaikaan, eli lähteä matkaan ilta kahdeksan jälkeen, mutta nyt, kun Jemina käy nukkumaan vasta kymmenen tienoilla, menisi ajelu vanhempienkin kannalta ihan liian myöhäiseksi.

Turun reissun paluupäivälle osui kahdet kaksivuotissynttärit. Ensimmäisiin juhliin, muskarikaveri Camillan synttäreille, mentiin Jeminan kanssa kaksistaan miehen jäädessä kotiin tekemään muutaman työhomman. Illemmalla poikettiin vielä Vuosaareen toisille juhlille koko perheen voimin. Kakku maistui neidille molemmissa juhlissa...ja niin maistui äidillekin. Viikonlopun herkuttelujen jälkeen alkoikin salaattipainotteinen viikko, ettei paino nouse liikaa. Vielä ollaan kuitenkin hieman alle Jeminan raskauden lähtöpainon. Ensi viikolla ollaan jo puolessa välissä ja 1,5kg on tullut lisää.

Tänään mennään koko perheen voimin juhlimaan "Ihanaa Kivikkoa". Jemina hihkui jo mainoksen nähtyään heppakärryjen kyytiin ja äiti haluaa nähdä laulu- ja soitinyhtye "Reippaat äidit". Illaksi on kutsuttu isovanhemmat ja kummit testaamaan meidän uutta grilliä. Toivottavasti sää suosii...Ja huomenna alkaa se kauan odotettu puistoruokailu taas.

Aamupäivät vietetään siis puistossa, mutta iltapäivät kotipihalla vaikka liukumäkeä laskien!

Jemina oppi sopivasti ajamaan pyörälläkin tällä viikolla, joten nyt, kun vauvapyörä vaihdettiin kummienon tuunaamaan pikkutyttöjen retropyörään, voidaan taittaa puistomatkatkin rattaiden sijaan pyörällä. Kun ehdin, laittelen videota neidin taidoista tännekin.

Tämän kuvan myötä suunnataan nenä kohti kesää ja suunnataan ulos nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaipäivästä koko perheen voimin!

IHANIA KESÄKUUN PÄIVIÄ!

toivottelee Nonna ja Jemina