Koska blogin päivittäminen on ollut viime aikoina melkoisen hidasta, laitan nyt kahdet Muksun neuvolakuulumiset ja masukuvan samaan päivitykseen.

Tässä heinäkuun lopussa Ikaalisissa itse peilin kautta otettu masukuva

Kaiken kaikkiaan kolmas neuvolakäynti (ja samalla neuvolalääkäri) oli 4.8.2010, jolloin viikkoja 28+0. Todettiin seuraavaa: Painoa nyt 9kg lähtöpainoon lisää, muutos/viikko: 563 (sen siitä saa kun korvaa koko kesäloman ajan lounaan joko jätskillä tai kahvipullalla. Ei onneksi tullut vielä noottia asiasta). Ei turvotusta, verenpaine 104/72 eli yläpaine hieman alhainen (ekassa neuvolassa 131/73), pissa puhdas, hemoglobiini 111 eli sain käskyn aloittaa lisäraudan syömisen. Kohdunpohjan korkeudeksi mitattiin (lääkäri mittasi) 27cm, joten yläkäyrällä mennään! Sydäen syke edelleen 145 ja liikkeet ++.

Mies toi minulle kauppareissulta rautatippoja, jotka toisin kuin Jeminan aikana syömäni tablettimuotoinen lisärauta, tuntuvat pysyvän sisällä. Myös Magnesiumin syönnin jouduin aloittamaan. Levottomat jalat -tunne vaivaa jalkojen lisäksi iltaisin myös käsiä. Todella epämiellyttävää. Kuitenkin Jeminan odotukseen verrattuna edelleen tosi helppo olo. Oikeastaan ainoa vaiva on oikea lonkka, joka kipeytyy iltaisin sohvalla maatessa niin, että ylösnousu on tosi vaikeaa. Mies on onneksi auttanut tässäkin oikein kunnioitettavasti!

Tässä mahakuva rv 30+0. Tämäkin itse otettu, kun en muistanut pyytää miestä ottamaan :)

Ja neuvolassa 31+1 (26.8.2010): Painoa 11,1kg, painonmuutos/vk 668g, ei turvotusta. Verenpaine edelleen alhainen 109/72, pissassa proteiinit yhden koholla, sokeri -. Hemoglobiini noussut 124:ään, eli lisärautaa jatketaan muutaman päivän välein minimiannostuksella. Kohdunpohjan korkeus terkkarin mittaamana 28 eli keskikäyrälle palattu. Lapsiveden määrä normaali, syke 140, liikkeet ++.

Edelleen levottomat jalat ja kädet vaivaa, oikeastaan ei muita vaivoja. Jeminasta maha alkoi näillä viikoilla suoraan kylkiluiden alta, nyt maha on selvästi alempana ja kirjaimellisesti "poikamaha", eli suoraan eteenpäin kun taas Jeminasta maha levisi sivuillepäin. Nyt ei kuulemma takaa huomaa mitään. Itse panikoin lähinnä näitä kiloja...Jeminasta kun kertyi huomattavasti vähemmän...silloin tosin lähtöpainokin korkeampi. 

Mutta mutta...loppuraskautta mennään siis hurjaa vauhtia kohti LA:ta ja Muksun syntymää. Muutamia juttuja vaille kaikki alkaa olla valmiina, rattaita vielä odotellaan Englannista saapuviksi. Vähän vasemmalla kädellähän tämä on mennyt, mutta eikö toisen lapsen odotus mene aina? Tärkeintä on, että tulokas on odotettu ja tervetullut!

Nonna ja Muksu rv 31+1