Tämä kesä on ollut Jeminalle kasvun aikaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Vielä keväällä neiti oli täysin autettava, mutta kesän jälkeen, etenkin vaipan poisjättämisen jälkeen neidistä on tullut oikea "minä itte". Kaikki pitäisi saada tehdä itse ja Jemina suuttuu, jos ei saa yrittää tai ei osaakaan jotakin tiettyä juttua.

 

Tämän kesän hittijuttu on ollut uiminen. Vanhoja vauvauintitaitoja on kartutettu niin kotipihan altaassa, merivedessä läheisillä uimarannoilla kuin mökin järvivedessäkin. Lisäksi on koluttu muutama kylpylä ja uimahalli. Jemina osaakin hienosti uida kellukkeilla ihan itse.

Tässä koeajetaan naapurin Oulan uutta polkuautoa.

 

Jeminalla on selvästi kehittynyt viehtymys kaikkiin ajettaviin liikkuviin mööpeleihin. Ensin opeteltiin ajamaan puistossa kolmipyöräistä, sitten omaa pikkutyttöjen polkupyörää (ajaminen opittiin toukokuussa ja jarruttaminen vihdoin elokuussa) ja loppukesästä viiletettiin potkulaudalla kuin vanha tekijä.

Elokuun lopussa käytiin testaamassa potkulautailutaitoja Ylläshallin talvimaailmassa. Potkulaudallakin mentiin kuin vanha tekijä.

Lisäksi Ylläshallin talvimaailman avoimien ovien päivässä päästiin tekemään lumipalloja, moikkaamaan joulupukkia, ihmettelemään lumesta jä jäästä rakennettua hotelliravintolaa ja laskemaan pulkkamäkeä suurilla ilmarenkailla.

Jemina ja joulupukki hieman tummassa kuvassa. Vaikka joulupukkia jännitettiin uskallettiin silti kertoa, että ensi jouluna lahjaksi toivotaan muumitaloa ja -laivaa.

Naapurin Cian kanssa laskettiin yhdessä renkailla hurjaa vauhtia monta monta kertaa!

Näin upealta näytti lumesta ja jäästä tehty ravintola. Hotellihuoneina toimivat pienet iglut, joissa oli porontaljoilla vuoratut sängyt.

Äidille paljastettiin vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, että Jemina oli ajanut Hoplopissa yksin mikroautollakin. Isän kanssa näköjään tehdään asioita, joita äiti ei uskalla edes ajatella sallivansa! ;)

Myös kaikenlainen kiipeily on tosi pop eikä neitiä hirvitä korkeallakaan!

Elokuussa päästiin myös kaivamaan esiin kaappeihin sadepäivän varuilta talletetut materiaalit. Ensimmäisenä testattiin synttärilahjaksi saatua My little Pony -muovailuvahaa. Siitä pyydettiin tietenkin äitiä loihtimaan "boni". Satunallet-kutsuilta äiti tilasikin pikkuneidille muovailumuotteja ja bonuksena sellaisia vesivärikuppeja, jotka eivät kaatuessaan päästä sisältöään pois purkista.

Tässä äidin näkemys...

Muovailun lisäksi askarreltiin kiiltokuvista ja silkkipaperipalloista kortteja syksyn synttärisankareille. Jemina innostui kovasti liimaamisesta! Saksilla leikkaamistakin kokeiltiin ensimmäistä kertaa.

Muovailun ja askartelun lisäksi neiti on tosi kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Jeminan hommana leipuroinnissa onkin yleensä aineksien mittaaminen ja sekoittaminen. Hienosti lasketaan kahdeksaan (yhdeksän ja kymmenen paikka menee sekaisin), kun mitataan jauhoja tai kananmunien määrää.

Elokuussa käytiin hakemassa mummin ja vaarin pihalta Puistolasta omenoita. Niistä syntyi omenamunkkien lisäksi useampi piirakka.

Jeminan leikkitaidot ovat selvästi kehittyneet kesän aikana. Hän leikkii sujuvasti niin erilaisia roolileikkejä kuin pikkulasten pihaleikkejäkin. Tosin sillä ei ole väliä, kuka juoksukilpailun voittaa, Jemina on mielestään aina voittaja.

 

Tässä leikitään Pyryn kanssa lääkärileikkiä!

 

Jemina tulee nykyään aamuisin herättämään meidät. Hetkein loikoilun jälkeen mennään ITSE vessaan ja halutaan pestä ITSE hampaat. Onneksi äiti tai isä saa vielä tehdä tarkastusharjauksen. Aamurutiineihin kuuluu kuitenkin vielä lastenohjelmien katselu maitopullon (nokkamuki) kanssa. Iso tyttö on kuitenkin vielä niiiiin pieni. Tällä välin äiti ehtii pedata sängyt, laittaa pyykkikoneen päälle, tarkastaa sähköpostit ja valmistaa aamiaisen. Ruokailut tässä perheessä on melkoista huutoa. Neiti haluaisi kaikkea mitä pöydässä on ja sitä pitäisi saada HETI! Joka aamu lasketaan yhdessä neidin puuron syönti lusikallinen kerrallaan. Sääntönä on, että muuta aamupalaa saa, kun on syöty 10 lusikallista. Ruokapöydässä myös neuvotellaan melko ankaraan äänensävyyn siitä, miten suuhun laitetaan vain yksi lusikallinen kerrallaan ja miten ruoasta ei sanota yäk. Neiti osaa siis syödä itse, muttei millään malttaisi. Jos hän ei suoranaisesti pyydä syöttämään, provosoi hän meitä vanhempia tunkemalla suunsa niin täyteen, että joutuu yökkimään tai pureskelemalla niin huonosti, että ruoka uhkaa nousta ylös. Kuitenkin halutessaan Jemina osaa syödä täysin itsenäisesti ja kauniisti. Esimerkiksi riisiruokien, possupihvien, nugettien tai nakkien syöminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia.

Verbaalisesti Jemina on poikkeuksellisen lahjakas ikäisiinsä verrattuna. Jemina ilmoittaa sujuvasti "ää..pissahätää...mä meen yksin vessaan, istu sä äiti sohvalla. Palaan pian!" ja hetken kuluttua vessasta kuuluu "tää on kohta suoritettu. Voinko vetää itse vessan?". Jokapäiväisen lähes taukoamattoman puheen lisäksi Jemina laulaa useita lauluja. Tämänhetkinen suosikki on Ukko Nooan sävelellä laulettava viikonpäivälaulu:

Seitsemän päivää, seitsemän päivää viikossani on.

Maanantai ja tiistai, keskiviikko torstai.

Perjantai ja lauantai ja suvisunnuntai.

Laulun myötä Jeminalle on kehittynyt jonkinlainen käsitys viikon kulusta. Hän tietää, että maanantaisin alkaa uusi viikko ja silloin "isi menee pelaamaan säbää" , perjantaista alkaa viikonloppu ja että lauantaina on karkkipäivä. Jemina saa karkkipäivisin suurin piirtein pienen askillisen (Puuhapete, Muumi tai vastaava) namia, jonka hän saa yleensä itse valita kaupasta.

Tässä ollaan bongaamassa kuumailmapalloja Kivikonlaidassa.

Ainoa ongelmia tuottava juttu tällä hetkellä on päiväunille nukahtaminen ja sekin vain ajoittain. Jemina osaa halutessaan vetkuttaa nukahtamistaan jopa tunteja vaikka olisi kuinka väsynyt hyvänsä. Toivottavasti uudet vaunut ja niiden saapumisen myötä nukkumistilan lisääntyminen auttaa. Muuten neiti on maailman ihanin kaksi ja puolivuotias! Niin täynnä postiivista energiaa ja niin kova halaamaan ja puuhaamaan kaikenlaista!

 

Pikkuinen vaahteranenä!

 

Onkin jännä nähdä, miten pikkuveljen syntymä muuttaa meidän perheen dynamiikkaa. Välillä tulee sellainen olo, että "voi apua, jos tämä muuttuu, kun nyt kaikki sujuu niin hyvin". Loka-marraskuun vaihteessa sitten tiedetään, miten neiti reagoi pikkuveljeen.

Hyviä syyskyisia päiviä toivottelevat

Nonna, Jemina ja Muksu