Elo- ja syyskuu livahtivat kuin varkain jonnekin ja heti lokakuun aluksi vietettiin Muksun täysaikaisuuspäivää  -tai vietettiin ja vietettiin, samalla tavalla se sujui kuin muutkin arkipäivät Jeminan kanssa touhutessa.

Tässä kuva täysaikaisesta (rv 37+0) massusta. Kuva (erittäin huonolaatuinen sellainen) on otettu vessan peilin kautta myöhään illalla, kun muistin, että piti ottaa ja muu väki oli jo nukkumassa...paidassakin joku tahra ;)

 Vointi on edelleen ihan hyvä, lonkat ja alaselkä vaivaavat hieman etenkin silloin, kun olen istunut kauemmin kovalla alustalla ja koetan nousta, mutta muuten olo on ihan hyvä. Viime viikonloppuna mahakin valahti alaspäin ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä luulin jo, että kohta lähdetään synnyttämään, kun Muksu porasi itseään niin tehokkaasti alaspäin, mutta ei....ei supistele ei. Yötkin olen nukkunut huomattavasti paremmin kuin Jeminaa odottaessa!

Kuva otettu kolme päivää myöhemmin, kun maha on tipahtanut alemmas.

Kauan odotetut rattaat saapuivat muutama viikko sitten ja Jemina on nukkunut niissä päiväunensa.

Tilasin vielä retkiaitan netistä niihin lämpöpussiksi Haglöfsin Slumber Toddler -makuupussin.

Pussia mainostettiin sopivaksi aina 110cm:selle lapselle asti, joten ainakin tämän talven neidin pitäisi siihen mahtua. Ulkona nukkumista on päästy treenaamaan vasta pari kertaa, sillä neiti on ollut viimeiset 2 viikkoa niin yskäinen, etten ole uskaltanut nukutella häntä ulos. Toisaalta, kun neiti on nukkunut sisällä tuulikaapissa, minutkin on pakotettu nukkumaan :)

Kaikki alkaa olla valmiina vauvan tuloa varten. Eilen kaveri kävi kylässä ja toi poikavauvalle sopivan mobilen (Jeminan vanha vaaleanpunainen kun lähti jo muutama kuukausi sitten kummipojan siskolle) ja Ruskovillan pikkuisen kypärämyssyn ja rinnanlämmittimet. Pinnasänky roikkuu edelleen kokoamattomana, mutta saakin roikkua vielä muutaman kuukauden, sillä tuskin vauva siihen kuitenkaan ihan heti muuttaa. Vaunukoppa äitiyspakkauksen makuupussilla vuorattuna sekä äitiyspakkauslaatikko saavat toimia ensisänkyinä.

Olo on tosi hassu. Näillä viikoilla Jeminaa odottaessa aloin rauhoittua kotiin, nautin olostani ja viimeisistä hetkistä masun kanssa, katselin leffoja ja näin kavereita. Nyt hoitovapaan muuttuminen äitiyslomaksi, täysaikaisuuden saavuttaminen ja lasketun ajan lähestyminen ei näy muussa kuin kävelytahdissa ja ruokalistassa. Puistoon mennään siinä kuin ennenkin, tosin hippasen hitaammin könkäten, Hulluilla päivilläkin kävin peräti neljänä päivänä viidestä (lähimmälle Stockmannille kun on matkaa vain 10 min autolla).

Hulluilla päivillä poiketessa piti tietysti päästä Heppakaruselliin. Lisäksi Jemina söi elämänsä ensimmäistä kertaa McDonald´sin Happy mealin...tosin nugeteilla ja tuoremehulla!

Ruokalistaan alkaa ilmestyä hiukan aiempaa enemmän eineksiä, nopeita uunissa valmistettavia ruokia, joiden tekeminen ei vaadi kuin viiden minuutin yhteenlyömisen ja ulkona on syöty huomattavasti aiempaa useammin.

Mutta yllä lueteltuja merkkejä lukuunottamatta ei mitään uutta etelärintamalta...näillä mennään ja synnytyksen käynnistyminen tulee varmasti yhtä yllätyksenä kuin viimeksikin. Toivon vain, että päästäisiin Haikaranpesään synnyttämään ja että vältettäisiin käynnistys...ja että vauva syntyisi terveenä ja hyvinvoivana kunhan itse on siihen valmis, joko tässä tai ensi kuussa.

Jeminan uhmaikä taitaa olla huipussaan. Hän haluaisi päättää joka asiasta itse, tehdä kaiken itse ja suuttuu ja läiskii käsillään sohvaa/pöytää tai hakkaa jalkojaan lattiaan kun sanotaan EI. Pahinta uhmaaminen tuntuu olevan kotona ja kukas muukaan siitä "kärsii" eniten kuin se kaikkein läheisin, eli äiti! Toisaalta hän on samalla oppinut lähtemään eri paikoista (kuten kylästä, HopLopista tai Liikuntamyllyn lasten liikuntahulinoista) itkemättä ja hänen kanssaan on helppo liikkua oikeastaan paikassa kuin paikassa. Uskonkin, ettei vauvan syntymä muuta juuri mitään, nyt kun kiukkua riittää muutenkin. Tulen kyllä varmasti kertomaan miten isosisko reagoi meidän perheessä, kun tulokas on täällä.

Eilen Jemina yllätti minut sanomalla "äiti, mä osaan sanoa äRRRRRRRRR". Hienosti pärisi. Eli nyt pieni suu osaa sanoa kaikki kirjaimet. Koko eilisilta menikin harjoitellessa R-sanoja...ja kyllä äiti olikin ylpeä tyttärestään jälleen kerran!!! 

Jemina sai ensimmäisenä joulunaan lahjaksi Fisher Pricen Learning Puppy -koiralelun, joka opettaa värejä, numeroita, kehon osia, runoilee ja laulaa erilaisia lauluja. Koira on edelleen yksi lelusuosikeista! Tällä hetkellä Jemina harjoitteleekin koiran kanssa laulamaan aakkoslaulua (siis sitä ekalla luokalla opeteltavaa Tuiki Tuiki Tähtösen -sävelellä laulettavaa). Koska koiran tahti on aika nopea, kuulostaa laulu joksenkin huvittavalta.Yritän joku päivä nauhoittaa laulun videolle! Toinen suuri suosikki on edelleen viikonpäivälaulu, joka lauletaan aina ennen päiväunille käymistä. 

 

Nyt perheen vielä nukkuessa, aion nauttia omasta hetkestäni ja juoda kerrankin aamuteeni kuumana! Ihanaa lokakuista päivää!

 

Nonna