Jokainen meistä tietää, että joulu voi aiheuttaa stressiä. Pahempaa stressiä kuin joulusiivouksen tekeminen (kiitos siivousfirman), laatikoiden valmistaminen, lahjojen hankkiminen, joulukoristeiden paikoilleen laittaminen ja yleensäkin kaiken valmiiksi saaminen aiheutti minulle tänä vuonna ihana esikoiseni. Kaikki siirtymätilanteet olivat yhtä h*lvettiä (pardon mon francais) ja vastalauseiden viidakkoa, josta joulutunnelma oli kaukana. Lumitöitä pari päivää ennen aattoa tehdessäni päässä soi sentään joululaulu, kun mietin "laps´ hankeen hukkuu, unohtuu" (Me käymme joulun viettohon -veisusta).

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, asento ja kuvattavan ilme puhukoon puolestaan.

Soitin jo aatonaattona äidillenikin ja sanoin, että jos neidin käytös ei aattoaamuna ole yhtään parempi kluin arkiviikolla, emme tule jouluiltana heidän luokseen ollenkaan. Miehellekin sanoin kestäväni jaksamiseni äärirajoilla jokaisesta arkipäiväisestä asiasta vääntämisen, jatkuvan ulvomisen ja karjumisen mutten sukulaisten paheksuvia katseita "eikö toikaan _ammattikasvattaja_ saa lastaan hiljaiseksi". Ajattelin, etten kenenkään muun joulua enää halua pilata.

Jos toinen lapsista käyttäytyi kuin pikku pirulainen, toinen oli sitten itse enkeli. Yöt nukuttiin, vastalauseita kuultiin ainoastaan silloin kun äiti ei tajunnut ajoissa avata maitobaaria tai siirtää sitteristä vaunuihin nukkumaan. Miten kaksi samoista vanhemmista syntynyttä lasta voikin olla niin erilaisia jo vauvana???

 

Tyytyväinen Jetro-pieni tasan 7vk

 

Joulu tuli kuitenkin tupahan. Siivoojat kävivät aatonaattoaamuna tekemässä viimeisen silauksen ja me pääsimme tutustumaan Miehen uuteen konttoriin Keilarantaan. Jemina pääsi piirtämään taulutusseilla (jonka seurauksena pestiin niin lasta kuin vaatteitakin) ja katsomaan videotykillä lastenohjelmia (ihana yle areena!). Minä neuloin ja syötin Jetroa miehen näpytellessä kilometrikorvaushakemuksiaan. Lounas syötiin yhdessä meidän lempiravintoloistamme, nepalilaista ruokaa tarjoavassa Kohassa Lauttasaaressa.  Jemina ei tosin malttanut syödä kunnolla ja kotiin lähteissä tajusi olevansa nälkäinen ja huusi koko kotimatkan maitoa... Ei auttanut jouluradiokaan lisäämään joulufiilistä. Onneksi päiväunet auttoivat.

Jeminan nukkuessa päästin miehen käymään salilla ja kannoin joulukuusen sisään sulamaan aikeissa koristella se yhdessä Jeminan kanssa kunhan hän herää. Tunnin nukuttuaan neiti kömpikin pystyyn, mutta ilmoitti oitis yhden pallon kuuseen ripustettuaan pelaavansa mielummin "Vihaisia lintuja" (Angry Birds) isin puhelimella. Neidistä onkin tullut varsin sukkela kosketusnäytön käyttäjä! Lempipuuhia puhelimella on värityskuvien värittäminen, shakin pelaaminen, puhuvan kissan hoivaaminen ja sitten noiden vihaisten lintujen pelaaminen. 

 

Neiti ripustamassa sitä yhtä palloa kuuseen

 

Jetron valvovan silmän alla kuusi sai kuitenkin koristeensa.

Näin kaunis siitä tuli! Kyllä Jemina ja Mies osasivat valita kauniin kuusen!!!

 

Jouluaatto valkeni kirpeässä, yli kahdenkymmenen asteen pakkassäässä. Jetron ulos viemistä ei voitu harkitakaan, mutta jo aamukymmeneltä oli selvää, että Jeminan kanssa on lähdettävä ulos JOS meinattiin, että hän nukkuisi päiväunet ja JOS meinattiin kyetä illaksi Puistolaan. Aiempien vuosien traditionaalinen hautausmaalla käynti jätettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa väliin ja sen sijaan kerättiin voimia iltaa varten.

 

Äiti kuvasi ikkunan läpi takapihalla ulkoilleen neidin.

Me keskityttiin sillä välin Jetron kanssa joulutunnelmaan...

...JA näiden suussasulavien suklaa-pistaasi-fudgepalojen laaduntarkastukseen.

 

Jemina nukahti päiväunilleen oitis, kun kerroin mummin soittaneen ja sanoneen, että tontut olivat erehdyksessä tuoneet osan neidin lahjapaketeista Puistolaan kuusen alle. Sanoin, että jos unille käytäisiin nätisti, mentäisiin niiden jälkeen katsomaan, mitä pukki on neidille lähettänyt.

Aamulla avatusta paketista oli jo paljastunut toivottu Fisher Pricen View Master ja selvästi neiti käsitti, että lisää leluja olisi luvassa ja nukahti alle viidessä minuutissa. Kumpa joka päivä voisi käyttää jotakin tällaista porkkanana!

Päiväunten jälkeen pakattiin loput lahjat kotikuusen alta, valmistamamme jouluherkut ja lapset tavaroineen autoon ja suunnattiin kohti Puistolaa. Meitä oli kokoontunut sinne meidän pikkuperheen ja vanhempieni lisäksi myös veljeni tyttöystävineen sekä isoäitini. Oli ihanaa viettää iltaa herkutellen ja jutellen rakkaiden ihmisten kanssa.

 

Sofie, eli Sohvi-täti lukee Jeminalle kirjaa äidin ja mummin häärätessä keittiössä.

Jetro otti torkut Isän masun päällä.

Ihanan ja aina niin täyttävän jouluaterian jälkeen jaettiin lahjat. Jemina toimi jakajana Minus-koiran varmistaessa jokaisesta paketista, ettei se haissut makkaralle! 

Koko syksyn olin neulonut salaa pikkuveljeni tyttöystävälle äitini pyynnöstä tätä Revontuli-huivia. Lahja oli selvästi käyttäjälleen, aina niin viluiselle Sofielle mieluinen! Huiviin tehtiin pari ylimääräistä kerrosta, jotta Sofie mahtuisi sen alle kokonaan. Kaiken kaikkiaan 11 kerää Novitan Puron uutta harmaansävyistä lankaa siihen menikin!

 

Jeminan paketista paljastui muun muassa säädettävät 28-33 kokoa olevat luistimet, kassakone ja ruokia, kylpyvaahtoa ja shampoota sekä uudet villasukat.

Jetron paketeista paljastui muun muassa uusia vaatteita (kun jouduttiin jo kuusiviikkoisina siirtymään koosta 62cm kokoon 68cm!), babyoilia ja -shampoota, Muumi- ja Möhköfanttipehmot sekä erilaisia vauvaleluja.

Meidän vanhempien paketit olivat pääasiassa kirjekuoria. Vielä emme ole päättäneet, mitä rahoilla teemme, säästämme ne todennäköisesti johonkin yhdessä tehtävään matkaan tai hemmotteluun. Minä sain mieheltä ulkoilupukuuni hienosti sopivan pipon ja mies sai meiltä raakasuklaan valmistuspaketin sekä uudet kuorihousut ja lämpimät hanskat. Olemme jo aikoja sitten sopineet, ettei lahjojen tarvitse olla mitään romanttista vaan jokin, mitä toiselta tietää puuttuvan, riittää hyvin.

Jouluaatto sujui siis oikein mukavissa tunnelmissa ilman ainuttakaan neidin uhmakohtausta. Tänä vuonna joulupukkikin vieraili isompien lasten luona ja jätti tonttujen etukäteistoimitusten huolehdittavaksi meidän perheen lahjat, joten joulupukin odotuskaan ei aiheuttanut ylimääräistä jännitystä. Me vanhemmat mietimme, joko ensi vuonna on aika rimpauttaa Korvatunturille ja vihjata, että Pukki voisi pistäytyä meilläkin.

Iltapuuroaikaan pakkasimme lahjat kasseihin ja lapset talvivarusteisiin ja suuntasimme kotiin. Rankka päivä vaati veronsa ja kuukahdimme molemmat aikuisetkin jo ennen kymmentä, en tiedä kumpi meistä Jetron kanssa nukahti ensin, sillä heräsin pikkumies kainalostani yösyötön aikaan.

Tässä vielä nuoren herran juhlaeleganssia...