Jetron ristiäisiä vietettiin Pyhän Jysäyksen seurakuntatalossa lähellä kotiamme. 13.12.2010.

Koko perhe minua lukuun ottamatta oli kauhean flunssaepidemian kourissa jo ties kuinka monetta viikkoa putkeen. Jemina oli kuumeillut edellispäivänä, Jetro oli jo viikon verran ollut hyvin räkäinen, tukkoinen ja vähäuninen. Lisäksi Mies haki edellispäivänä antibioottikuurin märkivään korvatulehdukseen ja oli niin kipeä, että meinasi oksentaa aina päätä kääntäessään. Yhtään juhlajärjestelyjen tekemistä ei ainakaan helpottanut ulkona riehunut lumimyrsky. Mies ei pystynyt ajamaan autoa, joten hän hoiti kauppaostokset kuumehoureisena bussilla kahdessa erässä ja minä väänsin kakkua räkäisen, kaikkea makeaa rakastavan pikkuneidin kanssa Jetro liinassa nukkuen. Itku meinasi päästä, mutta vaikeuksien kautta voittoon.

Ristiäiskakku. Sisällä suklaakakkupohja ja valkosuklaamousse, päällä sokerimassaa...

Olin kyllä niin onnellinen, että olin luvannut leipoa juhliin VAIN ristiäiskakun voileipäkakkujen ja muiden tarjottavien sijaan! Eestin herkut tekevät niin edullisesti niin ihania voileipäkakkuja, ettei tällaisessa tilanteessa kannattanut edes yrittää samaa.

Jetro Olavi sylikumminsa sylissä. Kummin käsivarsilihakset olivat kovilla toimituksen aikana, sillä pikkumies painoi enemmän kuin 3kk vanhempi kummitädin tyttö! Kastemekkokaan ei mennyt herralle takaa kiinni vaikka siskonsa oli 2 viikkoa vanhempi ristiäisissään ja mahtui mekkoon helposti!

Poika sai nimen Jetro Olavi ja kummeikseen neljä ihanaa ystävää.

Jetron kastoi minun rippipappini, joka toimi myös vihkipappinamme ja kastoi myös Jeminan. 

Jeminan tehtävänä oli kuivata pikkuveljen pää kasteen jälkeen.

Kummit ja vanhemmat siunaamassa. Pikkumies ei  viihtynyt hetkeäkään selällään vaan otti siunauksenkin vastaan mahallaan sylikumminsa käsivarsilla maaten!

Vanhemmat ja kummit lapsineen.

Onnelliset vanhemmat.

Eno oli nakitettu valokuvausvastuuseen

Mummi ja enon parempi puolisko.

Jemina keskittyi olennaiseen... :)

Väsynyt pikkumies kasteen jälkeen.

Kysyin Jeminalta seremonian jälkeen, että tietääkö hän, mikä pikkuveljen nimeksi tuli.

Neiti vastasi kujeillen:

"Jötikkä-Pötikkä-Pedro!"