Varasimme yhdessä Jeminan kummien kanssa jo tammikuussa omakotitalon Pärnusta. Matkaan lähdettiin heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Autoon pakattiin niin rantakamat, matkasängyt kuin golfbagitkin.
Jetro pääsi juuri ennen matkaa kaukalosta Jeminan vanhaan Britax Multitech -istuimeen. Silti edelleen harvoin automatkalla nuoriherra on näin iloinen. Yleensä pyrimmekin matkustamaan uniaikaan. Tässä Jetro 8kk.
Ensin ajettiin meiltä kotoa Katajanokalle ja jonotettiin kauniissa kesäsäässä Viking XPRS-laivan kyytiin. Laivamatkan aikana syötiin itsemme pulleiksi laivan buffetissa ja remuttiin laivan Muksulassa. Muutama herkkukin käytiin hankkimassa laivan tax freestä mukaan automatkalle ja määränpäässä syötäväksi.
Äitee ja muksut Muksulassa...
Jetro ajaa mönkkärillä:)
Tallinnaan saavuimme kahden maissa päivällä. Jetro nukahti Ergoon juuri kun olimme siirtymässä autokannelle, nukkui puolisen tuntia autossa ja heräsi, kun pysähdyimme tankkaamaan. Puolen tunnin karjuntakonsertin jälkeen tuli yhtäkkiä takapenkillä hiljaista ja totesin molempien lasten nukkuvan. Äiti sai bongailla haikaroita rauhassa loppumatkan.
Heti perille päästyämme kävimme Selveristä hakemassa tärkeimmät elintarvikkeet. Sillä aikaa kun äidit tutustuivat taloon, petasivat sänkyjä lapsille ja purkivat matkatavaroita, miehet virittivät grilliin tulen ja grillaisivat herkullisen päivällisen.
Maanantaiaamuna lähdettiin tutkimusretkelle Pärnun kaupunkiin. Ensimmäiseksi löydettiin leikkipuisto, joka sopi tarkoitusperiimme enemmän kuin hyvin.
Ehdimme leikkiä puistossa tovin, kun tuttu poppoo, naapurimme Helsingistä, ilmestyi sattumalta samaan paikkaan. Pieni paikka ;)
Jetro heräsi ennen kuutta, joten keinumisen jälkeen hän tyytyi katselemaan isompien leikkejä uusista Gesslein Swift -matkarattaista käsin. Rattaat osoittautuivat reissun aikana ihan huippupeleiksi. Niitä oli kevyt nostella, tavarakori oli tarpeeksi tilava Ergo-repun mukana kantamiseen, Jeminakin mahtui niiden kyytiin ja lisäksi ne oli helppo taitaa pieneen tilaan auton takakonttiin aina tarvittaessa!
Tiistaina miehet suuntasivat heti aamusta Golf-kentälle ja me kävimme katsastamassa paikallisen lähiön viriketarjonnan todeten sen melkoisen onnettomaksi. Lähikaupasta saatiin sentään jotakin lounaaksi kelpaavaa. Päiväunien jälkeen isät palasivat ja suuntasimme heidän suosituksestaan Valgerannan leirintäalueen rannalle uimaan ja syömään päivällistä. Ranta oli ihana ja vesi todella lämmintä. Päivällisen jälkeen isommat lapset leikkivät vielä alueen kiipeilytelineissä. Äiti ja isä tyytyivät katselemaan kaiholla puiden latvoissa turvaköysien varassa killuvia Seikkailupuiston valloittajia. Seuraavan kerran otetaan sitten lapsenvahdit mukaan ja mekin päästään kiipeilemään!
Jetro ei vielä päässyt kiipeilytelineeseen vaan joutui tyytymään ihan omiin kävelyharjoituksiin rattaita vasten. Jetro oppi viikkoa ennen juhannusta nousemaan pystyyn ja reissun aikana ryömiminenkin vaihtui konttaukseen. Tukia pitkin ja käsistä kannateltuna pikkumies käveleekin jo hurjan hienosti! Ensimmäinen hammas ilmestyi suuhun Juhannuksena ja reissussa alaetuhampaat saivat seurakseen vielä yhden yläetuhampaankin.
Jemina laskee liukumäkeä ja kiipeilee Valgerannassa.
Pärnu on kuuluisa valkeista hiekkarannoistaan. Niistä kuuluisin lienee kaupungin keskustan tuntumassa oleva pitkä noin 8km:n mittainen rantakaistale. Keskiviikkona suuntasimme siis kaupunginrannalle ensin leikkimään ja iltapäivällä uudelleen uimaan.
Jetrokin pääsi konttailemaan leikkipuistossa.
Loman ihan ehdoton hitti oli rannalta löytyneet merivesisuihkulähteet, joissa veden paine ja vesipatsaan korkeus vaihteli. Tässä vettä tuli vain vähäsen...ja kohta niin, että Jeminalta lensi hattukin päästä. H&M:ltä löytyneet aurinkosuojavaatteet miellyttivät neidinkin silmää ja niitä pidettiin aina auringossa oleskellessa.
Jetrokin pääsi lätsyttämään suihkulähteiden vettä. Myös hänelle hankittiin UV-suojavaatteet ennen reissua. Hattu pysyi päässä kuitenkin vain hetken kerrallaan.
Torstaina oli jälleen miesten golffauspäivä. Olimme tällä kertaa varautuneet siihen, ettei lähiympäristöstä löydy lapsille tekemistä saatika ruokaa. Perustimme siis aamiaisen jälkeen takapihalle kotikylpylän. Lisäksi leikkasin tyhjistä pulloista kaulat saippuakuplapuhaltimiksi ja puhaltelimme saippuakuplia yhdessä lasten kanssa.
Jetro ja autopallo pesuvadissa. Hauskaa on!
Tällaisia kuvia saa, kun neitiä pyytää pysähtymään ja katsomaan kameraan. Mun pikku-klonkku ;)
AAAAAAH!!!! ;)
Jeminan kummitäti sai kantaa selkä vääränä vettä altaaseen, josta isommat ne kastelukannuineen nopeasti kantoivat kukille ja nurmikolle.
Golffauksen ja päiväunien jälkeen lähdettiin jälleen kaupungille. Syötiin hyvin ja käveltiin hetki ihmettelemässä nähtävyyksiä (vaikkei niitä Ultra Bran mukaan olekaan;)
Jemina poseeraa kaupungin perustajan patsaan kanssa.
Perjantaina oli meidän äitien vuoro päästä hetkeksi omille teillemme. Tosin pienin lapsista lähti mukaan shoppailukierrokselle, mutta hänkin jaksoi melko kiltisti leikkiä kukkuuleikkiä sovituskopin verhojen välistä. Loppuporukan kanssa tehtiin puoliltapäivin treffit kaupungille ja käytiin yhdessä lounastamassa. Meidän lapset eivät ole sitä rauhallisinta sorttia, mitä tulee ravintolassa paikoillaan istumiseen. Koska Pärnussa ravintoloissa oli vain harvoin leikkikaluja tai leikkipaikkaa, reissun pelastukseksi muodostuivat erilaiset mukana kannettavat lelut ja pelit.
Jetro viihtyi vaunulelua räpläten...
...ja Jemina pelasi isänsä puhelimella Angry Birdsiä ja shakkia.
Välillä piti vähän halailla isiä.
Mitä pidemmälle viikkoa edettiin, sitä helteisemmäksi muuttui sää. Talossa ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja tuuletusta vartenkin vain pienet puuritiläköt ikkunoissa. Muutaman hikisen hyttysyön jälkeen hommasimme marketista pistorasioihin hyttyskarkottimet. Ininän loputtua jäi jäljelle kuumuus. Jetro etenkin nukkui tosi rauhattomasti ja yöunet jäivät lyhyiksi. Äidin sängyssä pelkässä vaipassa oli selvästi parasta nukkua. Lisäksi koko viikon nuoriherra kieltäytyi ilmeisesti yläetuhampaan puhkeamisen vuoksi kaikesta kiinteästä ruoasta banaania lukuunottamatta. Samanaikaisesti selkään ja rintaan alkoi ilmestyä ihottumaläiskiä, joita kävimme näyttämässä lastenlääkärille Helsinkiin päästyämme. Nyt jatketaan ruokailua ilman kotimaisia viljoja, kalaa ja kananmunaa. Äiti joutuu lisäksi diettaamaan vehnää omassa ruokavaliossaan, sillä selvästi juuri vehnästä pikkumies sai pahimmat oireet.
Uninen murunen.
Reissun viimeistä kokonaista päivää vietettiin käymällä niissä kaikkein kivoimmissa paikoissa. Jeminan kummit suuntasivat aamusta rannalle, mutta koska Jeminalla oli ollut yöllä kova kuume ilmeisesti auringonpistoksesta johtuen, suuntasimme me läheiseen leikkipuistoon, jonka muistimme olevan aamupäivisin melko varjoisa.
Jetro pääsi jälleen lempipuuhaansa keinumaan. Tyyli täydentyi äidin vanhoilla ihanilla nahkakengillä.
Jemina tykkäsi kovasti kiipeillä puistojen erilaisissa kiipeilytelineissä. Hän kiipeääkin jo hurjan taitavasti!
Molempia lapsia nauratti, kun Isi antoi kovat vauhdit keinussa.
Suuntasimme vielä lounaalle ja ostoksille pääkadulle Rüütlille. Jetro sai koon 20 sandaalit (nyt sopivat!) ja syksyksi koon 21 nahkaiset kävelykengät. Jeminalle ostettiin uusi yöpuku. Myös Phil & Ted´s rattaat Vibet toimivat hyvin kaupungin mukulakivikaduilla.
Vähän kaupunkikuvaa...
Sunnuntaiaamuna miehet suuntasivat lasten kanssa läheisen päiväkodin pihalle leikkimään sillä aikaa kun me äidit pakkasimme kamat ja autot. Pärnulaiseen talonvuokraukseen kuuluu loppusiivous osana vuokrahintaa, joten emme joutuneet pahemmin enää puunailemaan paikkoja, kunhan laitoimme lakanat pyykkiin ja tiskit koneeseen. Suuntasimme vielä ennen lähtöä läheiseen McDonaldsiin lounaalle. Jetro nukahti lounaan jälkeen samantien autoon, mutta Jeminalle tuli uni silmään vasta juuri Tallinnaan saavuttaessa. Mies jäi vahtimaan autoon neidin unta sillä välin, kun me Jetron kanssa shoppailimme vähän juustoja ja hyvää savustettua sianlihaa puolityhjään kylmälaukkuun.
Jemina heräsi juuri kun jonotimme laivaan. Jono oli tällä kertaa melko lyhyt ja pääsimme laivaan jo reilu tunti ennen sen lähtöä. Katselimme maisemia, leikimme muksulassa ja kävimme syömässä herkullisia lihapullia. Jetro malttoi jopa nukkua reilun tunnin unet matkarattaissa meidän syödessämme.
Laiva irtoaa laiturista Tallinnan satamassa...
Isä ja poika katselevat maisemia laivan keulassa.
Laiva saapuu Helsinkiin. Kustaanmiekka näkyy jo!
Kotimatka laivarannasta sujui perinteisesti konserttia kuunnellen. Jetro ei vaan viihdy autossa muulloin kuin uniaikaan ja silloinkin unet jäävät tavallista lyhyemmiksi. Silti kotiintulo, ilmalämpöpumpun päälle laittaminen ja siiderin korkkaaminen lasten nukkumaan menon jälkeen tuntui vaan niiiiiiin taivaalliselta. Borta bra, men hemma bäst!
Nonna
Kommentit