Tältä se näytti vuosi sitten...

Vuosi sitten tähän aikaan istuttiin miehen kanssa autossa matkalla sairaalaan. Vaari oli tullut hoitamaan Jeminaa ja me lähdettiin hakemaan pikkuveljeä. Koko matkan ajan jännitettiin, ehditäänkö ajoissa sairaalaan. 9.00 meidät kirjattiin sisään ja 10.46 syntyi maailman ihanin pikkumies, joka tuotiin jo samana iltana omaan kotiin. Ikimuistoinen matka, vaikka lyhyt reissu olikin. 

...ja tältä se näyttää nyt.

Tänään juhlitaan yksivuotiasta Jetroa! Pikkumies onnistui hankkimaan itselleen sopivasti juhlapäiväksi kunnon räkätaudin, kruunasi sen vielä kuumeella ja ripulilla eilen saatujen rokotusten jälkeen ja tartutti vielä isosiskonkin seurakseen nuhakuumehourebileisiin. Äidinkin elo on yhtä juhlaa, kun selkä- ja hammassärkyisenä hoidan huonosti nukutun yön jälkeen kahta kärttyistä lasta. Mutta näillä mennään. Ja kampaajan käsittelyyn pitäisi koko poppoo viedä! Ei taida kampaajatäti ihan heti päästä näin helpolla, kun kaksi kuumeesta ihan tööt olevaa lasta istutetaan vuorollaan penkkiin. Vaari tulee onneksi iltapäiväksi vahtimaan päikkäreitä, jotta saadaan ensi lauantain synttäribileitä varten äidinkin kuontalo kuntoon. Vuosi melkein vierähtikin edellisestä kampaajakäynnistä.

Eilen Jeminan kerhon aikana käytiin Jetron kanssa neuvolassa. Täti luuli ensin pojan tulevan 1,5-vuotisneuvolaan, kun poikanen niin reippaasti kävellen asteli sisään huoneeseen. Puolitoistavuotiaasta herra menisikin ainakin mittojensa puolesta: 11,9 kg ja 82cm, pipo 49cm. Miehekkäästi karjuen otettiin vastaan kaksi rokotusta. Ensi viikolla mennään vielä hakemaan kolmas, kun pistetään samalla kertaa influenssarokotteet koko porukalle. Täti kirjoitti korttiin:

"Hieno ja reipas poika! Tasaisesti kasvaa, pitkä poika. Kehitys ikätasoista. Liikkuu hienosti kävellen, liikkuvainen lapsi. Puhetta ymmärtää hyvin ja yksittäisiä sanoja puhuu." 

Jetro lähti siis kävelemään tasan 10kk iässä. Vielä pari viikkoa sitten poikanen joutui konttaamaan kaatuessaan tuen lähelle ja nousemaan sitä vasten takaisin pystyyn, mutta nyt nousu käsien avulla karhuasentoon ja siitä polvia koukistamalla ylös, sujuu jo hienosti. Puhetta tulee paljon. Yleissana "Kn" ja etusormella osoittaminen riittää yleensä kertomaan äidille, mitä herra haluaa tai mitä mielessä liikkuu, mutta hyviä apusanoja ovat "äiti, ishi, Naa (Jemina, yleensä käskevässä muodossa), kakka, knkä (kenkä), kukka, brrrrrmm (auto tai mikä tahansa liikkuva kone), ei, eioo, joo, hyyyväää". Noilla pääsee kyllä ja hyvin pitkälle. Ja niinkuin terkkarikin mainitsi, Jetro ymmärtää hyvin puhetta arkisissa tilanteissa. "Lähdetään ulos, mennään, kaappi kiinni, ovi kiinni, mennään pesulle, yläkertaan, onko nälkä? ja hali" sanoihin reagoidaan niinkuin pitääkin.

Vaikkei meidän perheessä olekaan enää vauvaa, on meillä kaksi ihanaa lasta, joista pienempi onkin oikea halimussukka :)

Syksy esittää ulkona kaameinta puoltaan, mutta täällä sisällä on oikein lämmintä ja ihanaa. Kuitenkin pimeys saa ajatukset virittymään kohti joulua ja sormet ihan syyhyävät ripustelemaan jouluvaloja ja leipomaan piparkakkuja.

Valoa pimeyteen toivottaa lapsistaan onnellinen Nonna