Tänään se tapahtui, mitä olen jo pelolla odottanut. Neiti on liikkeissään niin vauhdikas, ettei äiti aina ehdi turvaköydeksi, kun Jemina nousee seisomaan. Tänään sitten kolahti ensimmäisen kerran niin, että siitä jäi jäljet.

Oltiin juuri aamun sumean tappelun tuloksena saatu ulkovaatteet Jeminalle ja päästy suhteellisen hiljaisesti autolla vaarin luokse. Vaari riisui Jeminan ja Jemina lähti tavanomaiselle tutkimusmatkalleen mummolan olohuoneessa. Käännyin viikkaamaan Jeminan vaihtovaatteita ja .....*kops*. Neiti oli kiivennyt seisomaan olohuoneen lasipöytää vasten ja kaatui siitä sivuttain niin, että löi päänsä pöydän kulmaan. Karmea huuto ja selvä kipuitku. Kun itku vähän laantui, katsoin, että suusta tulee verta. Hain kylmää paperia ja putsasin suun ja tarkastin vauriot. Vain pieni vekki ylähuulen sisäpinnalla ja nirhauma huulen reunassa. Äidin ensiaputaidoilla siis selvittiin tällä kertaa. Vähän ajan päästä alkoi otsaankin nousta kuhmu, eli sekin oli kumahtanut pöydän kulmaan.

Tässä kuvassa näkyy huulen oikeassa yläreunassa jälki sekä otsassa vasemman kulmakarvan yläpuolella viiru :(

Onneksi Pumpsukka toipui iskujen aiheuttamasta traumasta melko nopeasti. Taisi äitiä sattua enemmän sydämeen. Piti hyvitellä vielä antamalla vähän ylimääräistä maitoa ennen nukkumaan menoa.

Täytyy tähän loppuun vielä mainita hauska tapaus viikonlopulta. Oltiin sunnuntaina Itäkeskuksessa, kaikkien vauvaperheiden paratiisissa ostoksilla (tai yritettiin ainakin, mutta ne kaupat, joista piti saada jotain oli kiinni:). Päädyttiin miehen aloitteesta lelukauppaan. Äiti sai taas huomata, miten pikkuneiti on kietonut isänsä totaalisesti pikkusormensa ympärille. Näytin miehelle Play2Learnin puuhavaunua, jota olin ajatellut pyytää Jeminalle joululahjaksi ja mies tietenkin kyselemään rattaissa istuvalta Jeminalta "olisko tällainen kiva?" Yhdessä sitten tutkivat vaunua hetken. Tuokion kuluttua mies totesi haluavansa ostaa lelun Jeminalle jo nyt. Kielsin ja sanoin, että kohta meillä ei ole mitään, mitä voidaan vinkata joululahjatoiveeksi. Vielä kun Jemina alkoi kannustuksesta rääkyä huomatessaan lelun loittonevan, jäi äiti selvästi häviölle tilanteessa. Oli pakko taipua kompromissiin ja kolhukuvassakin näkyvä Bellinon kukkalelu muutti meille. Olen yrittänyt rajoittaa neidin lelujen määrää, kun ei se niillä kuitenkaan leiki kuin hetken ja enemmän kiinnostaa meidän arkiset tavarat (kuten harja- ja rikkalapiosetti tai kaukosäätimet, kännykät ja läppärit kengistä puhumattakaan) mutta mies näyttää olevan sitä mieltä että Prinsessa saa kaiken, mitä vaan haluaa...ja sehän haluaa. Katsotaan, miten isukilta onnistuu mielipahan aiheuttamisen välttely sitten kun neiti kasvaa hieman isommaksi. Taitaa olla äiti tässä perheessä se, joka kaupasta kantaa karjuvan lapsen kainalossaan ulos.

Koulu kutsuu taas "ahkeraa" opiskelijaa. Ekasta tentistä tuli täydet pisteet, joten putki on nyt auki. Entistä enemmän alkaa kuitenkin kiehtoa samalla ajatus ensi syksynä kotiin jäämisestä...

Nonna