Kuka olis uskonut, että tänne asti mennään? En minä ainakaan. Koko odotus on ollut mulle _niin_ epärealistista. Olen mennyt läpi kuin sumussa. Onneksi on tämä blogi ja nämä merkinnät täällä. Nallekarkki saa sitten vähän vanhempana itse lukea niitä. Oma äitinihän väittää, ettei muista odotusajoista mitään, synnytyksestä vielä vähemmän.

On kyllä TOSI löysä olo. Eilen illalla meinasin nukahtaa pystyyn. Olin jotenkin niin helpottunut siitä, että pääsykoe oli viimein ohi. Nostan kyllä hattua niille, jotka hankkivat lapsia opiskeluaikana. Meillä ainakin lastentarhanopettajakoulutuksessa oli muutama, joka vain "kävi synnyttämässä välillä" ja palasi sitten muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa kouluun. Jos nyt olis pitänyt vielä ravata luennoilla tenttiin lukemisen ohella, ei olisi tullut mitään. Olenhan minäkin suorittanut koko syksyn aineopintoja Jyväskylän yliopistoon etänä, mutta kotona opiskelu on ihan  eri asia.

40. viikko siis alkoi...Eikä merkkiäkään synnytyksestä. Taitaa tulla yllätyksenä lähtö niinkuin äidillekin. Katsotaan onko NK yhtä täsmällinen kuin äitinsä (syntyi 40+0, eli tasan viikon kuluttua!). Appiukko kyllä vihjaisi eilen, että 21. päivä olisi hyvä päivä syntyä (hänen nimipäivänsä). Eilen kaupunkikävelylenkin jälkeen oli lonkat ja häntäluu tosi kipeät, mutta nekin on yön aikana rauhoittuneet. Nyt tuntuu lähinnä, että teki tosi hyvää vähän liikkua. Jospa yrittäis tehdä pienen lenkin tänään päivälläkin.

1303665.jpg

Eilen illalla autossa istuessani tunsin kohtalotovereiden kuvailemia sukkapuikkovihlaisuja (ihan kuin joku törkkisi kohdun sisältä sukkapuikolla alakertaan päin) ekaa kertaa. Eivät olleet mukavia, varsinkaan autossa, jossa asentoa ei ole ihan niin helppoa vaihtaa. Mutta supistuksen supistusta (siis kivuliasta, harjoitusversioita sitten senkin edestä) ei ole tullut melkein pariin viikkoon. Nallekarkki on kuitenkin ilmeisesti laskeutunut alemmas, sillä hengittäminen on nyt selvästi helpompaa ja maha on alkanut roikkua ja repeillyt ihan yhtäkkiä navan ympäriltä ja alapuolelta. Olen koettanut rasvata ja öljytä arpia ja mahaa jo ennen niiden syntymistä, mutta ei kai niihin auta mikään. Onneksi ovat vielä aika vähäisiä...eikä tässä muutenkaan missään bikinikunnossa olla ensi kesänä.


Kestovaippailu puhututtaa selvästi helmikuisia, hyvä niin. Mua asia koskee sillä tavalla henkilökohtaisesti, että silloin kun muutettiin tähän asuntoon, viereinen tontti oli kaavoitettu puisto- ja liikunta-alueeksi ja sen taakse pienteollisuusalue. Nyt kuitenkin YTV suunnittelee jätevoimalan rakentamista teollisuustontille. Tontti on yksi YTV:n neljästä vaihtoehdosta. Mikä hölmöintä, vastaavia voimaloita ei ole missään muualla maailmassa kaupunkialueella. K
aatopaikat vaan alkavat uhkaavasti täyttyä, kun ihmiset eivät uhraa aikaansa miettimällä, miten paljon jätettä tuottavat (ei välttämättä kierrätetä yhtään mitään), ja tollaisiin "hätäratkaisuihin" joudutaan ryhtymään. Kestovaippavalintahan me tehtiin juuri kierrätyssyistä; kaikesta kaatopaikkajätteestä 7 % on vaippoja ja terveyssiteitä, jotka ei maadu ikinä. Mua mietityttää voimalan rakentamisessa se, miten tollaisen laitoksen sijoittaminen puolen kilometrin päähän vaikuttaa meidän lasten tulevaisuuteen (ilman puhtaus, allergioiden yleistyminen jne.). Voimalan pitäisi olla hajuton ja mauton ja vähäpäästöinen, mutta käytännön kokemukset muualta maailmasta vastaavanlaisista voimaloista osoittaa käytännössä vähän erilaisia lukuja kuin mitä meille on esitelty virallisissa tilaisuuksissa. Onneksi meillä on aktiivinen taloyhtiö, joka yhdessä muiden alueen asukkaiden kanssa on ottanut hyvinkin voimakkaasti kantaa YTV:n suunnitelmiin.

Tämän takia siis mm. kierrätys ja kestoilu on meille itsestään selvä valinta. Kyllä mekin silti aiotaan esim. lomamatkoilla kertoilla ihan hygienia- ja mukavuussyistä, jos pienen kestopeppu vaan sen sietää (kaikilla ei kuulemma enää siedä kertoja, jos on ollut kestot käytössä). Kyllähän osakestoilullakin jo vähennetään oman talouden jätevuorta. Ei me tässä rivitaloasunnossa mahdollisen jätevoimalan naapurissa muutenkaan koko elämäämme aiota asua. Kuten jo joskus aiemmin vissiin kerroin, ollaan tekemässä mun vanhempien kanssa tonttikauppoja ja rakentamassa kytkettyä paritaloa (siis kaksi omakotitaloa, joita yhdistää autotallit). Projektia olis tarkoitus aloitella 2010. Kunhan saadaan mun opiskelujutut selviksi (siis valmistun lopullisesti) ja perheen lapsiasiat vähän eteenpäin...

Kierrätys on partiolaisena lähellä mun sydäntäni... Olen huomannut, että omakotitalouksissa kynnys kierrätykseen on suurempi. Jotenkin on muka niin vaikeaa kierrättää...Mun vanhemmat asuu omakotitalossa ja niillä on iso piha. Olis niin helppoa kompostoida vaikka suoraan lehtikompostiin (aidattu alue) biojäte, mut ei...mamma pakkaa kaikki samaan pussiin ja kantaa siihen pihalla olevaan sekajäteastiaan. Ja vielä kehtaa marmattaa jätehuoltomaksuista. Jos kierrättäisivät, säästäisivät varmasti ainakin joka toisen viikon tyhjennysmaksut.

Mekin kierrätettiin miehen kanssa aluksi vain biojäte ja lehtiroskat, mutta kun taloyhtiön roskakatokseen tuli lisäksi vielä pahvi-, metalli- ja lasilajittelut, aloimme erotella nekin. Ja mökillä tehdään samalla tavalla erottelu, kun siellä on nykyään mökkikuntana kesäasukkaille tarkoitettu maksullinen kierrätyspiste (maksu tulee joka tapauksessa), minne täytyy viedä sekajätekin. Mökilläkin tosin äiti yrittää pinnata lajittelusta. Mä aina dyykkaan sen jäljiltä roskikset...Ajattelin just, et täytyy satsata ja hommata sinnekin sellainen jätevaunu, niin on lajittelu helpompaa...nyt täytyy aina tiskikaapin ämpäreistä osata valita se oikea.


Tänään ajattelin leipoa amerikkalaisen Mud Caken onnistuneen uurastuksen johdosta. Illalla tulee miehen kokki-kaveri avovaimoineen (heille tulee vauva toukokuussa) tekemään fondueta. Lupasivat paljastaa meille 4d-ultrassa selvittämänsä sukupuolen. Nyt on ruvennut vähän harmittamaan, ettei menty kyseiseen tutkimukseen, mutta syksyä kun muistelen, etenkin miehen työtaakkaa, eipä oltais varmaan ehdittykään. Mieskin just eilen nauroi, et tosi erikoinen tilanne, kun syksyllä painettiin töitä kuin viimeistä päivää ja nyt kukaan ei halua ennen hänen isyyslomaansa kiinnittää häntä mihinkään projektiin, sillä kuitenkin hän jää kohta lomalle. Hyvä mun kannaltani näinpäin.

Täytyy vissiin alkaa tehdä aamupalaa. Jos tuo mieskin tuolta heräilisi, kun tänään tulee vieraita sen verran aikaisemmin, ettei hän voi ihan 9-17 työpäivää tehdä (on muuten kotonakin töitä tehdessään tarkka työajoistaan). Pirtelöä taidan taas tehdä aamupalaksi ja sekoittaa siihen mysliä tai muroja. Kivan viileää ja marjojen johdosta makeaa...

Oikein hyvää päivää!

Nonna ja NK uudella viikolla 39+0