Heinäkuu aloitettiin juhlimalla perheen äidin eli minun kolmikymppisiäni. Päivä oli samalla miehen ensimmäinen lomapäivä. Aamupäivällä suuntasimme Haltialan kotieläintilalle katsomaan eläimiä. Näimme sikoja, kanoja, vuohia, kalkkunoita, lampaita, lehmiä ja hevosia.

Jemina jutteli vielä kauan reissun jälkeen kiven päälle kiivenneestä vuohesta! Reissun päätteeksi käytiin puistoruokailemassa ja kavereita moikkaamassa.

Päiväunien jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Puistolaa. Yhdessä isovanhempien ja kummienon puolisoineen grillailtiin ja vietettiin iltaa. Innostuin vielä tekaisemaan Mansikka-britan jälkiruoaksi.

4.7. juhlittiin sitten kolmikymppisiä ihan aikuisporukalla. Jemina pääsi aamulla rannalle. Aurinkolahdessa vesi oli vielä niin kylmää, ettei uimaan oikein uskaltauduttu, mutta hiekkaleikkejä leikittiin senkin edestä.

Mies ajoi minut rannalta suoraan juhlapaikalle Arabianrantaan ja hoiti Jeminan päiväunille nukutuksen. Hän myös kävi viemässä neidin isovanhempien luokse yökylään ennen juhlapaikalle saapumistaan. Vielä tuntia ennen vieraiden saapumista, juhlapaikalla näytti tältä:

Pöydällä valmistumassa prinsessakakku, tarjoilupöydällä vielä kaikki mahdollinen tilpehööri tomaateista alkaen...

Mutta kun kaksi äiti-ihmistä pisti hösseliksi, näytti lopputulos pian tältä:

 

Tarjolla tuulihattuja kolmella eri täytteellä: mansikkamoussella, kraavilohitahnalla ja salami-retiisitäytteellä, prinsessakakkua kuorrutettuna valkoisella marsipaanilla ja sokerimassakoristein, kalamoussekakkua ja erilaisia pikkunaposteltavia.

Prinsessakakku lähikuvassa...

 

Kalamoussekakku odottaa syöjiään...

Vieraita oli kymmenkunta ja tarjottavat upposivat boolin ja siiderin kostuttamina hyvin. Juhlat olivat ihan päivänsankarin näköiset ja kokoiset. Jeminakin viihtyi hyvin yökylässä mummin ja vaarin luona.

Seuraavana päivänä grillailtiin ja kahvitettiin vanhemmat, isomummi ja veli avovaimoineen. Loput kakut ja herkut hävitettiin tarjoamalla naapureille rääppiäiset sunnuntai-iltana pihalla. Mansikkamoussesta tehtyä kakkua jäi vain pieni siivu itselleni seuraavaksi päiväksi päiväuniaikaan syötäväksi, muuten kaikki herkut menivät viimeistä murusta myöten.

Seuraava viikko jatkettiin lomailua vielä kaupungissa. Käytiin rannalla ja nautittiin helteisestä Helsingistä enemmän ja vähemmän. Itselläni yöt menivät nukkumista enemmän pyörimiseksi, kun lämpömittari näytti yöllä vielä neljän aikaan sisällä 27 astetta. Samalla tuli tehtyä päätös ilmalämpöpumpun hankinnasta ennen ensi kesää.

Herttoniemen rannassa vesi oli jo lämpimämpää ja Jemina pääsi uimaan...

Tarkoitus oli ennen seuraavaa viikonloppua pakata kimpsut ja kampsut autoon ja suunnata mökille. Jeminalle sattunut onnettomuus kuitenkin muutti suunnitelmat. Keskiviikkona grillailtiin ystäväperheen kanssa ja Mies nosti grillistä kuuman ritilän viereensä maahan jäähtymään. Neiti ehti muutamassa sekunnissa tallata paljaalla jalallaan ritilälle ja jälki oli tämän näköistä: 

Jalkapohjaan paloi ritilän kuva. Neljä riviä vesikelloja. Onneksi palovamma saatiin jäähdytettyä kunnolla saman tien ja puolen minuutin itkun jälkeen neiti alkoi vaatia "Touhulaa" samalla kun jalkaa hoidettiin. Muutaman tunnin kylmähoidon jälkeen peitettiin vammat bepanthenilla ja rasvataitoksilla sekä käärittiin idealsiteeseen. Viikon verran hoito uusittiin aamuin-illoin, kunnes vesikellot katosivat. Vasta tuolloin uskallettiin lähteä mökille hieman heikomman hygienian olosuhteisiin. Koko viikon ajan neiti oli reipas ja käveli jalallaan (onneksi pystyttiin käyttämään sandaaleja). Uintikielto aiheutti hieman protestointia, mutta siitäkin selvittiin.

Ennen mökille lähtöä käytiin vielä Herttoniemen rannassa uimassa ja syömässä jäätelöä! Uimakengät suojasivat pieniä jalkapohjia, etenkin sitä palanutta jalkaa.

Mies oli ostanut itselleen lipun Ilosaarirockiin, joten kun torstaina saavuimme mökille, hän lähti jo perjantaiaamuna jatkamaan matkaa kohti Joensuuta. Me jäimme Jeminan kanssa nauttimaan aurinkoisesta viikonlopusta yhdessä isovanhempien ja isomummin kanssa.

Jemina oppi jo ensimmäisenä lomapäivänä mökillä kysymään aamuisin mennäänkö koiran kanssa Simolan lenkille (matkalla nähdään yleensä hevosia ja koiria) vaiko kylälle jätskikiskalle...

Minus-koira sai syöpädiagnoosin keväällä ja taitaa viettää viimeistä kesäänsä keskuudessamme. Koska paksu karva sai koiran läähättämään tuskaisesti ja koira selvästi kärsi olostaan, ostivat isovanhemmat kauppareissultaan Jämsästä trimmerin. Viiden tunnin työn jälkeen koiran olo keveni kummasti

Jemina ja karvainen kaveri Minus mökin verannalla.

 

Jemina pääsi mökillä syömään marjoja suoraan puskista.

...ja isän kanssa uimaan Länkipohjan kylän uimarannalle. Neidin taidonnäyte, miten uidaan käsipohjaa.

Muutamana päivänä sateli hiukan. Sadepäivän iloksi haettiin vintistä Jeminalle äidin vanha My Little Pony -kampaamo. 

Lisäksi harvennettiin aina vaan laajenevaa raparperipenkkiä ja tehtiin yhdessä neidin kanssa raparperipiirakkaa ja mummin keräämistä mustikoista mustikkapiirakkaa.

Äidin pikku apulainen sekoittaa taikinaa

Valmis mustikka-rahkapiirakka pullapohjalla odottaa syöjiään.

 

Koska mökillä ei ole suihkua tai muita peseytymismahdollisuuksia, lämmitettiin sauna joka ilta. Jemina tykkäsi kovasti saunomisesta ja etenkin saunamehun juomisesta. 

Pikkuinen taapertaja saunapolulla

Saunamehuhuikka!

Parasta kuitenkin lomalla oli koiran kanssa lenkillä käyminen. Jemina ilmoitti heti, kun puhuttiin ääneen lenkillä lähdöstä, että hän haluaa lenkittää Miikkaa.

Kovin oli painava flexi pienessä kädessä...

Ostin itse itselleni syntymäpäivälahjan jo maaliskuussa. Pori Jazz mainosti teiniaikojen suosikkini Toton kokoavan rivinsä vielä kerran keikalle ja sinne oli päästävä. Torstaina 22.7. jätimme siis Miehen kanssa Jeminan isovanhempien hyvään hoitoon mökille ja suuntasimme kohti Poria.

Toto lauteilla...

Nuoruuden idoli Steve Lukather skulaa skebaa...

Edes ensimmäisen esiintyjän aikana niskaan satanut ukkoskuuro ei onnistunut pilaamaan mahtavaa keikkafiilistä vaan päivä oli kyllä paras synttärilahja ikinä! Etenkin kun tiedän, ettei Toto enää tule Suomeen tämän jälkeen.

 

Mökillä Jemina oli päässyt kokeilemaan pitkästä aikaa vesivärimaalausta. 

Mökille palattuamme saimme seuraavana viikonloppuna sieltä häädön. Isovanhemmat rupesivat maalaamaan lattioita ja eivät kuulemma halunneet lattiamaaliin pikkuruisia varpaanjälkiä koristeeksi. Niinpä Jeminan toiveen mukaisesti lähdettiin Ikaalisiin Titi-nallen taloa katsastamaan. Olimme varanneet kolmeksi yöksi huoneiston hotelli Termestä ja vauvauinnista ja syksyiseltä Mallorcan matkalta tutut kaverit lähtivät mukaamme.

Jemina valmistautuu uloslähtöön Ikaalisten hotellihuoneessa.

Voimistelutuokio matkasängyssä...

Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin Ikaalisten kylpylän alueeseen. Söimme maittavan ja edullisen päivällisen Maininkihotellin buffetissa ja leikimme rannalla...

Sisun kanssa Maininki-hotellin pihalla pomppimassa...

Humpsahdus!

Puolentoista tunnin pomppimisen jälkeen molemmat lapset nukahtivat suht. vähin vastalausein matkasänkyihinsä. 

 

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli tutustuminen Titi-nallen taloon. Koska taloon oli melko suolainen pääsymaksu (9,5€), päätettiin, että tutustumme taloon aiti-lapsi-pareina. 

Musiikkihuoneessa tutustuttiin rytmipalikoihin ja kuunneltiin erilaisia ääniä painelemalla nappuloita.

Esiintymislavalla päästiin laulamaan Titi-nallen laulujen tahtiin mikrofoniin.

Yhteen talon huoneista oli rakennettu kauppaleikki. Siellä riitti ihmeteltävää molemmille lapsille. 

Isä-nallen nikkarointihuoneessa Sisu ja Jemina pääsivät paukuttamaan nauloja. Vasara pysyi hienosti molempien lasten käsissä eikä peukalo jäänyt väliin kertaakaan!

 

Talon yläkerrassa sijaitsi Äiti-nallen oma huone, taiteilijan ateljee. Jemina maalasi ensimmäistä kertaa maalaustelineellä. Ensin päätettiin jättää maalaus nalleille lahjaksi, mutta päiväunien jälkeen tuli itku ja alettiin kaivata maalausta, joten äiti kävi kipaisemassa sen ateljeesta mukaan.

Yläkerrasta löytyi myös soitinhuone. Siellä Jemina pääsi soittamaan niin rumpuja, kapuloita, tamburiineja kuin hassuja lattiaan hakattavia muovisia sävelputkiakin.

"Come they told you pa-ram-pam-pam-pam..."

 

Kierros talossa päättyi alakerran myymälään. Jemina sai valita itselleen sieltä paidan ja hän halusikin torvea soittavan Titi-nallen kuvalla varustetun vaaleanpunaisen t-paidan. Myymälässä törmäsimme tutunnäköiseen henkilöön...

Jemina ja Sisu pääsivät yhteiskuvaan Riitan kanssa.

Juuri kun olimme lähdössä talosta, kuulutettiin nallejen esiintyvän tuokion kuluttua talon pihalla. Ennen esityksen alkua Jemina pääsi halaamaan kaikki nallet. Esityksestä katseltiin muutama laulu, sitten oli pakko lähteä hotellille syömään, sillä pieni neiti alkoi itkeä väsymystään.

  

 

Päiväunten jälkeen tutustuimme Ikaalisten kylpylään. Paikka oli niin Jeminan mieleen, että palasimme uimaan seuraavankin päivänä. Lähtöpäivänä Jemina itki autossa "en halua vielä kotiin. Haluan kylpylään...ja Titi-nallen taloon...ja hotelliin buffettiin syömään". Mies vastasi kuitenkin neidille, että ensin täytyy mennä kotiin tienaamaan hieman lisää rahaa, jotta voidaan tulla takaisin. Ensi kesänä siis otetaan reissu varmasti uusiksi!

Nonna