Olipa taas jännä päivä. Meillähän piti olla neuvola jo tiistaina ja mentiin turhaan kun neuvolan täti olikin sairastunut. Harmitti ihan kauheasti, kun sydän sykkyrällä oli odottanut ja pelännyt, onko Nallekarkilla kaikki ok. Itku tuli, kun tyly vieras neuvolan täti ei suostunut edes sydänäänten kuuntelulla pelastamaan meidän päiväämme.

Kuin varmistuksena hyvinvoinnistaan äidille Nallekarkki alkoi tiistaina liikkua säännöllisesti masussa. Keskiviikkoiltana sen vasta tajusin, kun sängyssä makasin ja unta odottelin. Tuli Deja-vu; tällainen pörräyshän kävi masussa eilenkin...ja nyt huomaan sen päivälläkin.Selkeitä potkuja ei vielä tunnu, mutta vauva liikkuu selvästi masussa.

Tänään päästiin sitten neuvolaan vihdoin ja viimein. Toinen neuvolakäynti vasta ja nyt vastassa ekaa kertaa oma neuvolan täti. Ja miten ihana ihminen!!! Heti synkkasi nuoren lempeältä kuulostavan tädin kanssa ja asiat hoitui. Mieskin mun mielestäni huomioitiin aiempaa paremmin. Olis tuntunut niin kamalan pahalta, jos sen läsnäolo olis ollut vain ilmaa, kun se hirveällä vaivalla sai järjestettyä itsensä paikalle kaksi kertaa saman viikon aikana kesken työpäivän. Iso papukaijamerkki Nallekarkin isukille siitä. Taitaa olla mies ansainnut jonkin sortin hemmottelua illalla...

Neuvolassa otettiin ekaa kertaa pissasta glukoosi ja proteiinikokeet, molemmat arvot normaalit, hemoglobiini 132 eli normaali (rautakuurista on siis apua selvästi ja kun olokin on hyvä, jatkan poretablettien juomista aamuisin), verenpaineen yläpaine vähän koholla flunssan takia, mutta paineet hyvät 130/78 (viimeksi 115/75). Ekaa kertaa mitattiin kohdunpohjan korkeus ja saatiin lukemaksi 16. Täti neuvoi laskemaan sitä raskausviikot miinus kaksi...Eli ihan paikkansa pitää

Doppleria jännitin ihan kauheasti...pelotti niin, et mitä jos syke ei kuulukaan? Mitä jos mun liikkeiksi kuvittelemat muljahdukset onkin olleet jotain ihan muuta. Mutta Dopplerin alla vahvistui omat epäilyt. Istukka on ilmeisesti edessä, kun koko ajan vauvan syke meinas kadota sen taakse ja vauva karkaili Dopplerin alta niin, että tunsin muljahdukset siinä samaan aikaan. Syke oli tasaisesti 140.

Täti suhtautui kovin asiallisesti mun selkä- ja lantiokipuihini. Laittoi lähetteen fysioterapiaan ja käski ostamaan tukivyön. Yritän ehtiä varaamaan ajan ja hakemaan vyön vielä huomenna ennen  lomalle lähtöä.

Kävin heti neuvolan jälkeen postista hakemassa huuto.netistä ostamani pienenpienet haalarin ja takin. Voi kun ne näyttivät suloisilta. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajokin sujui siinä kuin ohimennen. En edes tajunnut jännittää, kun oli niin hyvä mieli neuvolan jäljiltä.

Kotiin tullessa kävin ostamassa kaloille lomaruoat ja iski pieni paniikki. Lähtö onkin jo lauantaiaamuna ja mitään ei ole vielä järjestetty. En edes tiedä mahdunko enää vanhoihin vaellushousuihin. Todennäköisesti en. Täytyy ilmeisesti tehdä pika excursio johonkin retkeilyliikkeeseen huomenna. Äidin ja isän kanssa tehtiin päätös, että lauantaina startataan tien päälle viimeistään aamulla klo 5. Ja matkan varrelta on turha kuvitella ostavansa mitään.

Ylläs ja ruskavaellus kutsuu siis taas tätä pariskuntaa. Mies lähtee nyt tokaa kertaa matkaan, minä kolmatta. Viime vuonna isän ja äidin tahti oli hieman verkkaista meille, juostiin osa lenkeistä ja odoteltiin keittokatoksilla, mutta tänä vuonna taitaa mennä yhdessä löntystelyksi. Mitään stressiä en aio omasta jaksamisestani ottaa. Kävelen juuri sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Lepäämäänhän lomalle mennään, ei rasittamaan itseään puhki. Tärkeintä on nähdä niitä maisemia ja sitä väriloistoa ja imeä siitä voimia itseensä jaksaa vielä loppusyksyn koitokset ennen äitiyslomalle jäämistä. Sitä kohtihan tässä näköjään väistämättä kuljetaan.

Tänään tässä osoitteessa asuu ainakin onnellinen perhe.

Nonna ja Nallekarkki (17+1)