Mikään ei ole ikuista...ei varsinkaan elektroniikka. Mulle naureskeltiin, kun en ollut ottanut läppäristä vielä suojamuovia pois päältä...ajattelin sen suojaavan konetta naarmuilta. Turhaa tais kuitenkin olla. Kone nimittäin sanoi sopimuksensa irti viime perjantaina. Maanantaina sain tiedon, että siitä on emolevy rikki ja korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi. Ketuttaa, miten kertakäyttöisiä on noistakin tullut. Kone ei ollut vielä kahtakaan vuotta vanha!

Tänään Jemina nukahti aamutorkuilleen normaalia aiemmin ja nukkuu ilmeisesti pidempään, kun yöunet jäi vähiin. Siksi mäkin pääsin yläkertaan työhuoneeseen lukemaan s-postit ja surffailemaan hiukan.

Tilasin eilen uuden läppärin ja sitä odottelen kuin lehmä kevättä. Valitsin superminipienen Asuksen EEEPC:n. Sitä pitäis ainakin pystyä kantamaan pienen kokonsa tähden myös mukana koulussa (mahtuu mun käsilaukkuun). Good bye käsin kirjoitetut muistiinpanot ja jännetuppitulehdukset!

Jeminan yöt on edelleen rikkonaisia ja aamuherätykset sen kun aikaistuu. Tänään herättiin 5.30, mikä tarkoittaa pessimistisesti ajatellen, että kun talviaikaan siirrytään, kello näyttää vasta 4.30. Great! Muuten neiti on ihan oma iloinen itsensä ja tissikin kelpaa taas tauon jälkeen. Tosin tissiraivarit on tulleet takaisin.


Meillä noustaa tukea vasten seisomaan...Heti ensimmäisenä ratsattiin tietty jääkaappi...Voitte vain kuvitella, kun neiti nousi kuvan polviasennosta seisoma-asentoon ja innostui uudesta taidosta niin, että päästi kädet irti. Kameran kanssa heilunut äiti ei tietenkään ehtinyt hätiin.  Seurauksena pään muksahdus parkettiin ja hirveä huuto.

Nyt neiti heräsi torkuiltaan ja kuuluu vääntävän kakkaa. Tauko on siis ohi. Kohta edessä lähtö muskariin ja sen jälkeen koululla käymään. Jeminakin pääsee katsomaan, että missä äiti oikein viettää sen ajan, mitä ei ole neidin kanssa!

Valoa lokakuun pimeyteen!
Nonna ja Jempula, ensi viikolla jo 8kk