Ei ole kuvia Jeminan synttäreistä...ei edes kertomusta. Kaikki aikanaan. Mulla on ihan kamalan kiire jakso koulussa ja vielä pari viikoa pitäisi jaksaa. Murphyn lain mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen...Ja siltä näyttää täälläkin.

Ensin hajosi läppäri. Vein sen huoltoon. Kiltti setä Markantalossa ratkaisi ongelman palauttamalla tehdasasetukset. Hiiren vasen nappi ei silti toimi ja i-kirjainta saa painaa kahdella sormella yhtä aikaa että se toimisi.

Sitten jouduttiin luovuttamaan leasing-auto pois, kun päätettiin, ettei yksityisleasing ole meitä varten. Marssittiin autokauppaan ja tän viikon torstaina meille muuttaa uusi Touran. Koska pääkaupunkiseudulla oli vain yksi viisipaikkainen auto ja uuden odottaminen tehtaalta veisi ainakin 2kk, otettiin se, mikä saatiin. Kirsikanpunainen exclusive-paketilla varustettu kärry on nyt sitten tulossa. Ja Park Assistit ja kaikki. No more taskuparkki! OH MY!

Jemina jatkaa sairastelujaan. 5 kertaa vuoden vaihteen ja imetyksen loputtua on oltu sairaana. Nyt sentään putkeen menneet yöt voi laskea kahden käden sormilla...siis laskien viime vuoden helmikuun lopusta...

Minä siis jatkan vielä hetken hallusinaatiomarssia kodin, Puistolan ja koulun väliä. Yhtään tenttiä en ole reputtanut...vielä. Minkäköhänlainen romahdus tapahtuu sitten kun toi kaikki on ohi. Tällä hetkellä ketutus ja paine on niin kova, ettei edes itketä.

Jemina ei kävele vieläkään täysin. Lähtee kyllä kävellen esim. olohuoneesta kohti keittiötä, mutta matkalla loppuu usko ja koska eteneminen on niin hidasta, mennään loput kontaten. Sanoja sen sijaan alkaa tulla koko ajan enemmän ja enemmän. Tänä aamuna uutena juttuna on potalta seisomaan nouseminen ja karkaaminen. Aiemmin sai tehtyä aamuhommia sillä aikaa kun Jemina istui potalla mut nyt on sekin mahdollisuus mennyt.

Loppuun lisään vielä tuoreen kuvan neidistä uudessa ulkoiluasusteessa. Aurinkokin alkaa paistella, joten ulos käy tän parivaljakon tie. Ei näillä unilla kuitenkaan luennoille jaksa!

Aurinkoista kevätpäivää!

Nonna