Meillä valvotaan. Ja syödään. Pumpsu riekkuu yöt kiinni tississä ja vanhemmat ovat umpiväsyneitä. Tai ainakin äiti on. Äiti kun ei malta olla pienestään erossa edes niin, että nukkuisi päiväunet. Uni ei vaan tule, huoli pienestä isänsä hoivissa (vaikkei hoitajassa mitään vikaa olekaan, päinvastoin) on liian suuri. Edelliset pari vuorokautta ovat olleet kaiken kukkumisen loppuhuipentumaa (toivottavasti tästä ei seuraa enää mitään Grande finalea, vaan valvominen OIKEASTI loppuisi joskus).

Ollaan me silti puuhattukin, vaikka väsy painaa silmiä. Eilen keskiviikkona, kun Pumpsun virallinen nimi oli annettu edellispäivänä, suuntasimme koko konkkaronkka Itäkeskukseen. Tarkoituksena oli ottaa Pumpsusta passikuvat ja käydä Poliisilaitoksella anomassa passia. Koko reissu meni ihan mönkään ja päättyi äidin itkuun ja isän hampaidenkiristelyyn.

Lähtö kauppakeskukseen oli jo hankalaa. Äiti kulki ympäri kämppää ja yritti varautua kaikkeen. Laitettiin vielä lapaset liivien sisään estämään ilmastoinnin aiheuttamat rintatulehdukset (kiitos Sallalle vinkistä!). Isä putsasi auton lumesta ja äiti pakkasi Pumpernikkelin Eisbärcheniin ja kaukaloon. Todettiin, että valmistajan mitat vaunuista oli ihan päin prinkkalaa ja vaunut _eivät_ mahtuneet VW Touraniin pituussuunnassa, vaikka niiden piti mahtua helpostikin. Tai sitten on kokoajissa jotain vikaa (ehkä illalla tutustutaan ohjekirjaan vielä:). Onneksi menivät sentään poikittain.

Ensimmäiseksi mentiin valokuvausliikkeeseen. Pumpsu oli kuitenkin niin uninen, etteivät silmät pysyneet auki ja päätettiin antaa neidin nukkua vaunuissa ja hoitaa muita asioita ensin. Lopulta neiti luovutti ja avasi silmänsä. Ja vanhemmat tietenkin kärräsivät neidin suoraa päätä valokuvausliikkeeseen...ja kuvat tuli otettua.

Matkalla poliisilaitokselle isä meni kaupasta hakemaan juotavaa ja äiti totesi Pumpsun järjestäneen vanhemmille pakollisen vierailun lastenhoitohuoneeseen. Onneksi äiti, joka oli ollut samassa talossa töissä monta vuotta, osasi helposti paikallistaa lähimmän lastenhoitohuoneen -jonne pääsy olisi vaatinut sen 50senttisen, jota kummankaan vanhemman lompakosta ei löytynyt. Isää alkoi siinä vaiheessa hermostuttaa... Päätettiin yhteistuumin, että isä menee ruokakauppaan ja äiti suuntaa Stockmannille ilmaiseen lastenhoitohuoneeseen. Isä tulisi sitten sinne perässä.

Lastenhoitohuoneessa visiitti sujui hyvin. Pumpsu sai kuivaa ylle ja edellisyönä lypsetyt maidot pullosta suuhun. Pullokin maittoi hyvin vaikka äiti olikin varautunut myös imettämään. Pumpsu hotkaisi desin verran maitoa alle viidessä minuutissa...taitaa olla äitiinsä tullut syöntinopeudessa :).

Seuraavaksi otettiin uusi yritys kohti Poliisiasemaa. Isä päätti siirtää auton lähemmäksi (oltiin parkkeerattu se kauppakeskuksen toiseen päätyyn) ja äiti kärrytti pienen poliisilaitokselle. Vain huomatakseen, ettei mukana olleet ajokortit kelvanneet vanhempien henkilöllisyyden tunnisteiksi. Isän tultua paikalle päätettiin lähteä kotiin. Kotimatkalla isää kiukutti, kun kauppakeskuksissa ravaaminen ei muutenkaan kuulu hänen lempiharrastuksiinsa ja äitiä alkoi itkettää. Nälkäistä isää tietty äidin itkuisuus hermostutti vain lisää.

Kotiin päästyä äiti alkoi tehdä ruokaa ja isä painui pyörälenkille. Naapurista äidin ystävä pienine poikineen tuli visiitille ja neuvoi kiltisti rintakumin käytössä auttaen suunnattomasti aiemmin imetyksen aikana kiltisti kivusta hammasta purreen äidin tuskaa. Lisäksi juteltiin synnytyksestä ja yleensä pienen vauvan kanssa olosta.

Isäkin kotiutui lenkiltään ja söi ja oli kuin uusi mies. Äiti alkoi mielessään miettiä oman passinsa sijaintia...sitä kuitenkaan muistamatta. Kesällä viimeksi oli Italiassa käytetty, se muistui mieleen. Kaikki paikat koluttiin, kunnes isä ehdotti, että äiti menisi hetkeksi lepäämään; "levänneillä aivoilla etsiminenkin sujuu helpommin". Äiti päästettiin siis lepäämään ja isä alkoi Pumpsun kanssa  "koodaushommiin". Äiti kuitenkin kuunteli aikansa Pumpsun kitinää isän työhuoneessa ja meni sitten hätiin. Pieni oli ihan paniikissa ja hamusi hamuamistaan vaikka oli juuri syönyt. Päädyttiin keittämään tutit tyydyttämään pienen imemisen tarvetta. Äiti tunsi itsensä tosi huonoksi äidiksi, kun ei saanut lastaan rauhoittumaan muilla keinoin.

Lepäämisestä ei tullut enää mitään sillä erää, sillä kadonneen passin arvoitus vaivasi äitiä. Tunnin etsinnän jälkeen isä ONNEKSI löysi passin äidin erään laukun vuoren välistä. Kyllä helpotti. Äiti imetti Pumpsua uudelleen ja meni nukkumaan. Tutti sai pienen rauhoittumaan hieman ja koodaaminenkin sujui.

Illalla äidin herättyä alettiin tehdä pitsaa. Pumpsu kitisi sitterissä ja äidistä alkoi tuntua, että koko vauvan voisi antaa pois. Vielä kun isä alkoi tilittää omasta isän roolistaan ja sen "yksinkertaisuudesta", äidiltä pääsi itku. Vauva oli ihan tyhmä ja sen isä vielä tyhmempi. Yhdessä jutellen kaikki solmut kuitenkin aukenivat ja illemmalla olokin tuntui pitsaa syödessä jo paljon paremmalta. Kai nämä vanhemmuuden alkuaskeleet ovat vain juuri niitä vaikeimpia ottaa; väsymys, pienen tarpeiden tyydyttäminen ilman vastavuoroisuutta ja työnjaon epäselvyydet vanhempien kesken luovat kaikki yhdessä epävarmuutta.

Illan Pumpsu torkkui kopassaan tutti suussaan ja vanhemmatkin jo huokaisivat helpotuksesta ; yö sujuisi varmasti hyvin. Ja kattia kanssa. Neiti söi kymmeneltä, roikkui tississä puolilleöin ja nukahti äidin viereen. Kahden aikaan äiti havahtui ja kun yritti siirtää neitiä pesäänsä nukkumaan, neiti päätti alkaa taas syömään. Syöttöä jatkui aina kolmeen asti, minkä jälkeen Pumpsu ei millään suostunut edelleenkään rauhoittumaan. Kakattiin, syljettiin tuttia ja kiljuttiin kuin henkeä vietäisiin. Pumpsu olisi vain syönyt ja syönyt.

Lyhyen neuvonpidon jälkeen vanhemmat päättivät, että äiti siirtyy alakertaan Pumpsun kanssa, jotta isä saisi nukkua ja valvoa sitten seuraavana yönä. Alakerrassa Pumpsu teki vielä toiset kakat (seitsemännet saman vuorokauden aikana) ja nukahti sitten viimein koppaan. Äiti kärsi ummetuksesta ja microlax-ruiskeen jälkeen luuli pääsevänsä nukkumaan, mutta toisin kävi. Ulostaminen sai aikaan tosi kovan suolistokivun, jota yritettiin helpottaa Paracetamolilla. Apua siitä ei juurikaan ollut, joten äiti torkkui sohvalla seitsemään, jolloin Pumpsu heräsi taas syömään. Syönnin jälkeen äiti yritti taas saada Pumpsun koppaan, mutta luovutti ja otti tytön tutti suussaan rinnan päälle torkkumaan vielä tunniksi.

Aamulla molempia väsytti, kun kello soi kahdeksalta. Isä otti hoitovuoron ja äiti painui suihkuun. Neuvolan täti tuli visiitille. Pumpsu oli alkujutustelun aikana kiltisti kopassaan ja käyttäytyi muutenkin varsin mallikkaasti. Yhdessä tädin kanssa tarkastettiin pieni; napa näytti siistiltä (tynkä irtosi jo maanantaina), heijasteet olivat ok ja pienen paino oli noussut; 3740g näytti vaaka. Täti halusi myös nähdä imetystä ja Pumpsu söi ihan oikealla otteella. Käännettiin vaan pienen vartalo paremmin äidin vatsaa vasten.


Tädin lähdettyä otettiin uusi lähtö Itäkeskukseen. Suunnattiin poliisilaitokselle. Tällä kertaa oli siis passitkin mukana. Vastaanottoluukulla työskennellyt nainen kuitenkin hylkäsi Pumpsusta otetut passikuvat pään takana näkyvien varjojen takia ja jouduimme tekemään uuden reissun fotoliikkeeseen (uudet kuvat saatiin ilmaiseksi). Onneksi tällä kertaa Pumpsu oli mennessä nukkunut sen verran kauan, että heräsi melko helposti. Uusien kuvien kanssa marssittiin sitten uudestaan poliisilaitokselle, jossa kolmas kerta toden sanoi; Pumpsu saa ensi viikolla ensimmäisen oman passinsa ja perheen ensimmäisen biopassin.


Tällä kertaa kaikki muutkin asiat saatiin hoidettua yhteisymmärryksessä ja tultiin kaupan kautta kotiin. Pumpsu koisasi 12.30-17 oikein megaunet ja äidiltä kastui paita. Pumppaamalla helpotettiin tissien painetta ja siirrettiin syöttövastuuta hieman isälle. Äitikin ehti sitten nukkua päiväunet ja isä pääsi parturiin, lenkille ja koodaamaan. Päätettiin yhdessä, että mikäli Pumpsu valvottaa yöllä, nukutaan huomenna päivällä koko porukka yhdessä.

Nyt Salatut elämät kutsuu äitiä. Pumpsu röhkii maitomassuisena kopassaan. Toivottavasti ensi yönä meillä jo vähän nukutaankin.

Nonna ja Pumpsu 1vk