Keskiviikkona äidin sydän jätti yhden lyönnin väliin. Olin keittiössä tekemässä itselleni lounasta ja Jemina oli leikkimatollaan. Tasaisin väliajoin kuulin neidin juttelua tai lelujen kilinää. Yhtäkkiä huomasin, että oli ollut hiljaista jo pitkään. Tulin olohuoneeseen katsomaan ja leikkimatto oli tyhjä. Kun pation ovi oli auki iski jo mieleen pelko "joku on ryöstänyt mun lapsen!" Hysteeristä, myönnetään, mutta tähän mennessä Jemina on liikkunut ainoastaan akselinsa ympäri ja ryömimällä muutama kymmenen senttiä.

Neiti löytyi olohuoneen toiselta laidalta ruokapöydän takaa. Huokaistuani helpotuksesta, kysyin "miten sä sinne olet päässyt?" ja kuin vastauksena kysymykseeni neiti rullasi eteeni. Meillä on siis opittu kierimään. Nyt ei meitä pidättele enää mikään. Enää ei neitiä jätetä yksinään sängylle tai yläkerran aulan lattialle. Kaikki ennen lattialla rauhassa lojuneet tavarat, mainokset ja ompelukset on nyt siirrettävä korkeammalle. Yllätinkin jo yhtenä päivänä neidin kietoutuneena lankakerääni juuri pistämässä sukkapuikkoa suuhunsa.

Kova on into liikkumiseen muutenkin; konttausasentoa haetaan jo ja yläpäätä nostetaan suorille käsille. Varpaatkin saadaan jo suuhun asti ja etenkin aamuisin herään usein  ihanaan lussutusääneen ja löydän tuttinsa kadottaneen neidin imeskelemästä isovarvastaan.

Öissä on edelleen parantamisen varaa (yösyöttö on tullut takaisin puuron syönnistä huolimatta, mutta pariin yöhön ei ole herätty leikkimään), mutta meillä nukutaan päiväunia! Vieläpä ilman suurempaa nukuttamista. Tuntuu, että liikkeelle lähteminen rasittaa neitiä niin, että päivisin ollaan niin väsyneitä, ettei enää herätäkään puolen tunnin päästä nukahduksesta. Koulun aloitus ei tunnu yhtään niin pahalta. Tiedän, että saan tehtyä kouluhommia vapaapäivinä kun Jemina nukkuu.

Ja meillä on selkeä rytmikin! Ja tuntuu, että jos Jemina herää vaikka tuntia aiemmin ja ensimmäinen syöttö on myös aikaisemmin, kiritään silti normaaliaikatauluun kiinni viimeistään välipalaan mennessä.

06 herätys
aamujumppaa isän kanssa
08 aamutissittely
08.30-09 torkut omassa sängyssä (äitikin yleensä nukkuu tai lukee kirjaa)
9-10 leikkiä
10-11.30 ulkoilua
11.30 lounas (sosetta ja tissiä)
12-14.30 päiväuni
14.30 välipala (hedelmäsosetta ja tissiä)
leikkiä
15.30-17 päiväuni
17 päivällinen (sosetta ja tissiä)
leikkiä ja ulkoilua
19.30 iltatoimet ja iltapala
20.00 uni
03 yösyöttö.

Neiti on pidentyneiden päiväunien ansiosta nykyään yleensä tosi iloinen ja huumorintajuinen tapaus. Ääneen nauramista tapahtuu vähän väliä. Viime viikon hauskin juttu taitaa olla naapurin uusi koiranpentu. Pikkuinen hauva pelkällä olemuksellaan kirvoitti sellaisen käkätyksen, ettei äiti pysty samaan edes superhyperkutituksella. Vain vaatteiden vaihto ja nälkä saa aikaan huutoa. Muutamaan päivään ei ole kiljuttu ollenkaan. Iloisesti jutustellaan melkein koko ajan.

Yksi uusi juttu on "kukkuu"-leikin leikkiminen itse. Jemina ottaa lattialla pyöriessään harson käteensä ja levittää sen naamansa eteen. Kihertää sen alla onnessaan ja välillä laskee harsoa alas. Äidin tehtävä on tietenkin ihmetellä ääneen "Missäs ihmeessä Jemina on?" Samaa leikkiä leikitään usein myös päiväunilta herättäessä.



Neidin huone valmistui suunnitelmien kostumisesta huolimatta viikonlopun aikana. Maalattiin seinät ja laitettiin hieno tapettoboordi. Kun vaan saan kalusteet paikoilleen, otan kuvia tännekin.

Nyt neiti nukahti ja Kauhukeittiö alkoi. Sen pariin siis loppuillaksi. Ja huomenna jälleen uuteen viikkoon!

Nonna