Perjantai 2.10.

Olimme sopineet treffit matkatoveriemme Emmin ja Sisun kanssa lentokentälle klo5. Pienen sähläyksen jälkeen (kumpikaan meistä ei ollut muistanut tulostaa matkalippuja:) saimme tavarat lähtöselvitettyä ja lapset turvatarkastuksen jälkeen kahvilaan aamupalalle. Ehdimme vielä hetken ennen koneeseen nousua leikkiä Reiman leikkipaikalla.

Koneessa saimme eturivin paikat ja lapsille pussillisen ruokaa. Molemmat lapset söivät hieman ja nukahtivat sitten lattialle jalat vastakkain. Unta riitti noin 1,5h molemmilla. Loppulento ihmeteltiinkin sitten aukeavia ja sulkeutuvia ikkunaluukkuja ja vastusteltiin turvavöissä istuskelua.

Palma de Mallorcan lentokentällä saimme ensin kävellä hurjan pitkän matkan matkalaukkuhihnoille ja sen jälkeen odotella tunnin laukkujamme. Lapset olivat aivan hermona nälästä ja paikoillaan istumisesta. Koko naksupurkki tuli tyhjennettyä, kun lahjoimme heitä vuorotellen Emmin kanssa istumaan paikoillaan.

 

Saimme vihdoin laukut ja suuntasimme ulos busseille. Oma bussi löytyi melko helposti, mutta taistelimme tovin Sisun Briojen kimpussa; rattaat oli kyllä helppo kasata, mutta takaisin kasaan laittaminen oli työn ja tuskan takana. Avulias bussikusi-loco vain totesi, että "koettakaa nyt tehdä asialle jotain. Hän ei teitä kyytiin ota, ellei rattaita saada kasaan. Onneksi saimme avuliailta suomalaisturisteilta apua niin lasten kaitsemisessa parkkipaikalla kuin lopulta rattaiden kasaan taittamisessakin.

Heti ulkona iski kunnon lomafiilis palmujen huojuessa mereltä puhaltavassa suolantuoksuisessa tuulessa.

Pääsimme hotellille paikallista aikaa noin kahdentoista aikaan. Kävimme kaupassa ostamassa lounastarpeet ja nukutimme lapset; Sisu kävi nukkumaan kaksion makuuhuoneeseen matkasänkyyn ja Jemina pihalle vaunuihin.

Hotellimme Sea Club Alcudia koostui useasta eri rakennuksesta jotka sijaitsivat melko suurella alueella. Uima-allasalueita oli yhteensä viisi, lasten leikkipaikkoja saman verran. Lisäksi lapsille oli kaksi taloa, joissa järjestettiin ohjelmaa. Matkatoimiston oma opas oli hotellilla kuutena päivänä viikossa ja järjesti kerran päivässä lapsille toimintaa, erilaisia pelejä ja leikkejä sekä askartelua Minilandissä.

Päiväunien jälkeen tutustuimme kaksiomme vieressä sijaitsevaan kahluualtaaseen. Saimme vieressä asuneilta norjalaisilta ämpärin ja lapion lapsille ja Emmi kävi vielä ostamassa pienen pallon. Parin tunnin lillumisen jälkeen kävimme suihkussa ja puimme. Oli aika lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Vastapäätä hotellia oli ravintola "La Traviata", josta olimme lukeneet kehuja netistä. Paikka osoittautui kuitenkin supersurkeaksi, palvelultaan hitaaksi ja aivan ylihintaiseksi. Lisäksi luvatut lastenannokset unohdettiin tuoda pöytään. Äideillä oli taas täysi työ pikkuväen viihdyttämisessä. Jälkiruoka jätettiin suosiolla väliin ja suunnattiin hotellille iltapuuron keittoon.

Lasten nukutus kesti yllättävän kauan, kun nukutimme molempia yhtä aikaa. Lasten nukuttua istuimme vielä melko kauan höpöttelemässä tyttöjen juttuja.

Lauantai 3.10.

Lähdimme heti aamupalan jälkeen tutustumaan hotellin lähialueisiin. Alcudian keskustaan oli matkaa melkein 3 km, joten jätimme sen väliin, sillä halusimme taata lapsille kunnon päiväunet.

Kävimme muutamassa turistiputiikissa, ostimme lapsille vähän leluja ja katselimme bikinejä. Hotellin ympärillä oli melko paljon vesialueita, joissa uineet pikkukalat kiinnostivat etenkin lapsia. Söimme lounasta brittien suosimassa pubissa ja suuntasimme marketin kautta päiväunille. Emmi nukutti taas Sisun ja lähti altaalle auringon ottoon minun jäädessä vahtimaan nukkujia.

Aurinko ei kuitenkaan tällä kertaa paistanut, vaan Emmi tuli melko nopeasti takaisin huoneeseen. Päätimme, että jään vahtimaan unet loppuun ja nukkumaan itsekin ja Emmi lähtee ostamaan postikortteja.

Illalla katselimme hieman lisään turistiputiikkeja, Emmi löysi itselleen crocks-jäljitelmät ja söimme illallista ravintolassa, jossa oli pomppulinna lapsille. Ruoka oli taas tyypillistä brittituristien suosiman kohteen puppua; vaaleaa leipää, ranskalaisia ja kermaista kastiketta. Lapset söivät kuitenkin niin, etteivät enää jaksaneet iltapuuroa hotellilla. Nukutimme heidät vuoronperään, joten selvisimme hieman vähemmällä.

Sunnuntai 4.10.

Jemina sai keskellä yötä kauhukohtauksen ja siirryimme hänen kanssaan sohvalle keskellä yötä. Aamulla sovimme taas univelan vaivatessa rauhoittavamme aamupäivän lasten kanssa puuhailulle ja varmistavamme kunnon päiväunet molemmille.

Vietimme aamupäivän hotellialueella. Kävimme kahdella eri leikkipaikalla, hiekkalaatikolla ja lopulta kävimme huoneessamme vaihtamassa uima-asut koko porukalle ja suuntasimme altaalle.

Vesi oli niin kylmää, ettei kukaan meistä uskaltautunut uimaan. Nautimme kuitenkin auringon lämmöstä ja lapset leikkivät leluillaan kurotellen veteen altaan reunoilta.

Nautimme lounaan take-away -meiningillä hotellilla. Emmi pääsi taas päiväuniaikaan aurinkoon. Molemmat lapset nukkuivat hyvin ja suuntasimme uudelleen uimaan toiselle altaalle unien jälkeen. Nyt äiditkin pääsivät kastautumaan ja leikimmekin melko kauan lasten kanssa vesileikkejä.

Suihkun jälkeen suihkutimme lapset ja suuntasimme kylille etsimään meille ruokaa. Löysimme kotikadultamme pienen Cafe:n jossa tarjottiin edullisesti paistettua kanaa.

Tilasimme itsellemme alkoholittomat drinkit, mutta ne menivät parempiin suihin

Lapset saivat ranskalaisia ja kanaa annoksistamme ja jäätelöä jälkiruoaksi. Iltapuuro jäi taas väliin, kun molemmat kiljuivat vain "kukkumaan" hotellille päästessämme.

Maanantai 5.10.

Maanantaiaamuna katselimme hotellialueen karttaa ja totesimme, että meiltä oli toinen reuna kokonaan tutkimatta (oli nimittäin melkoisen iso alue, 5 leikkipaikkaa ja uima-allastakin). Lähdimme kulkemaan kohti toista reunaa. Löysimmekin mukavan uima-allasalueen leikkipaikkoineen.

Espanjalaiset leikkipaikat olivat hieman haastavia puolitoistavuotiaalle kiivetä yksin. Loppuviikosta näinkin vaikeat portaat päästiin itse ylös!

Lapset leikkivät hetken leikkitelineessä ja söimme mehujäät. Alue oli kuitenkin huonosti käyttäytyvien brittien kansoittama (lapset tönivät toisiaan liukumäissä yms.), joten lähdimme suuntaamaan takaisin kohti omaa hotellihuonetta.

Lapsille varmistettiin hyvät päiväunet. Kömmimme molemmat lasten viereen nukkumaan.

Iltapäivä vietettiin altaalla leikkien. Syötimme lapsille purkkiruokaa aurinkotuoleissa istuen ennen kaupungille suuntaamista. Löysimme mukavan Roma -nimisen italialaisen ravintolan, jossa nautimme salaattiaterian. Lapset eivät kuitenkaan meinanneet millään jaksaa istua ravintolassa, joten taas jäi jälkiruoat äideiltä väliin.

Koska lapset olivat rantaleikkien jäljiltä melko väsyneitä, haimme take away -ruokaa edellisillan ruokapaikasta. Söimme lasten tuhistessa tyytyväisinä sängyissään.

Tiistai 6.10.

 

Alcudiassa järjestettiin markkinat Vanhan Kaupungin alueella aina tiistaisin. Vaikka hotellin respasta ehdotettiin meille taksia, päätimme kävellä 40 minuutin matkan markkinoille. Oli koko siihenastisen loman kuumin päivä! Reippaasti kuitenkin suunnistimme kartan avulla markkina-alueelle, jossa tutkailimme hetken myyntitiskejä ja syötimme lapset. Jemina nukahti melkein samantien syötyään rattaisiin Peltorit päässä, mutts Sisu sinnitteli hereillä. Söimme lounaaksi tonnikalasalaattia ja kolmioleipiä sekä jäätelöannoksen puoliksi. Ostimme vielä tuoreita donitseja syötäväksi lasten herättyä.

Kun saimme lounastettua, huomasimme markkinoille tulleiden myyjien jo purkavan myyntitiskejään. Katselimme vielä hetken tarjontaa ja kun Sisu nukahti rattaisiinsa, lähdimme kävelemään kohti kaupungin keskustaa. Huomasimme kaupungin kaikkien kauppojen sulkeutuneen siestan ajaksi, joten käännyimme kävelemään kohti hotellia. Kävelimme reilun tunnin ja loppumatkasta molemmat lapset alkoivat heräillä.

Päästyämme hotellille syötimme lapsille välipalaa ja suuntasimme jälleen altaaseen uimaan. Koska lapset olivat istuneet koko päivän rattaissaan markkinoilla, haimme take away -ruokaa Roma- ravintolasta. Söimme lasten tuhistessa tyytyväisinä sängyissään.

Keskiviikko 7.10.

Koska aamulla aurinko paistoi tosi kuumasti, päätimme suunnata rannalle ensimmäistä kertaa loman aikana.

Totesimme rannan sata kertaa paremmaksi kuin hotellin allasalueet, joten harmittelimme hieman lasten leikkiessä rantavedessä, ettemme olleet suunnanneet rannalle jo aiemmin.

Ensimmäisenä rantapäivänä Jemina ei uskaltanut itse ollenkaan veteen vaan huuteli minulle ämpäriä tai kastelukannua heilutellen "äiti hae vettä".

Saimme lounasaikaan samaan hotelliin majoittuneilta ruotsalaisilta ilmaiseksi rantatuolit, joihin minä jäin nukkuvan Jeminan kanssa pitämään vahtia. Emmi lähti hakemaan lounasta, rantapyyhkeitä ja nukuttamaan Sisua. Molemmat lapsen nukkuivat reilun tunnin päiväunet jonka jälkeen rantaleikkejä jatkettiin vielä hetken.

Välipalan jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme takaisin hotellille. Päätimme toimia samoin kuin edellisiltana ja syötettyämme lapset hotellihuoneessa suuntasimme kylille ja haimme illallista KFC:stä. Lasten puuroja lusikoidessamme söimme ämpärillisen hot wingsejä:) Emmin tyytyessä Coca Colaan, maistelin vielä muutaman lasillisen paikallista sangriaa lasten nukkuessa.

Torstai 8.10.

Päätimme suunnata aamupäiväksi rannalle. Tällä kertaa Jemina uskaltautui jo itse aaltoihin. Neiti huusi vain "iste uimaan" ja lähti painamaan kohti vettä. Hän viettikin koko aamupäivän kellukkeet käsissään.

Haimme terveellistä lounasta Burger Kingistä matkalla hotellille. Jo rannalla lounaansa syönyt Jemina nukahti rattaisiin Peltorit päässään. Emmin ja Sisun suunnatessa hotellihuoneiston makuuhuoneeseen päiväunille, siirryin Jeminan kanssa altaalle.

Neiti nukkui melkein 3h päiväunet, minkä aikana luin kirjaa, otin aurinkoa ja uin. Tuntui täydelliseltä päättää loma tällä tavoin.

 

Jemina heräili neljän aikaan iltapäivällä ja haimme hänelle pikaisesti hotellihuoneesta välipalaa ja uimavarusteet. Palasimme altaalle odottelemaan Emmiä ja Sisua. He saapuivatkin uimaan tunnin kuluttua. Uimme ja leikimme vedessä vielä toisen tunnin ja palasimme huoneeseen suihkuun ja syöttämään lapset.

 

Illalla kävelimme jälleen kylillä ihaillen upeaa auringonlaskua. Teimme viimeiset tuliaisostokset ja ostimme jäätelöt itsellemme ja lapsille. Paluumatkalla haimme vielä salaattia ja kanansiipiä KFC:stä. Lasten nukahdettua yhdentoista jälkeen illalla pakkailimme vielä tavarat valmiiksi aamua varten ja nautin viimeiset sangriat.

Perjantai 9.10.

Kotiinlähtö ajoittui tietenkin aikaiseen aamuun. Koska saimme pakattua tavarat vasta puolen yön jälkeen paikallista aikaa, jäi yö aika lyhyeksi. Etenkin, kun Jemina heräili kitisemään jatkuvasti. Viiden aikaan aamulla heräsin sitten naapurissa olleen vauvan huutoon ja nousin ylös.

Hotellimme tarjosi mahdollisuuden tehdä lähtöselvityksen hotellilla lentoasemalla jonottamisen sijaan. Kiikutimme siis lastenrattaat ja matkalaukut hotellin respaan jo klo 7 aamulla lasten vielä nukkuessa.

Bussi lähti 8.30, joten puimme lapset heti herätettyämme heidät ja söimme aamiaisen hotellihuoneessa. Ehdimme bussiin viime hetkellä, sillä hotellihuoneen luovuttamisessa kesti ja kesti. Matka lentokentälle sujui Jeminaa ohjelmoidessa. Neiti ei olisi millään suostunut istumaan paikoillaan bussissa. Matkapahoinvointisen lapsen viihdyttäminen heti aamupuuron jälkeen bussikyydissä moottoritiellä on aikamoinen suoritus!

Lentokentälle päästyämme säikähdimme, kun matkalaukkujamme ei löytynytkään bussin kyydistä. Ystävällinen opas kuitenkin lohdutti meitä kertomalla, että ne oli viety kentälle jo erikseen. Pääsimme siis suoraan turvatarkastuksen kautta tax free -alueelle.

Päästimme lapset riehumaan lentoaseman odotusaulassa. Kello alkoi lähestyä lounasaikaa ja juuri, kun meidän olisi pitänyt nousta koneeseen, tuli ilmoitus, että lento viivästyy puoli tuntia. Oli aika homma saada ylikierroksilla käyvät lapset rauhoittumaan syliin tankkaamaan lounasta. Jemina söikin melko hyvin kaikesta huolimatta heti kun vain malttoi rauhoittua.

Koneessa saimme jälleen eturivin paikat. Jemina sai babybasketin, johon hän nukahti Peltorit päässään heti nousun jälkeen. Unta riitti melkein 3 tuntia! Neljän tunnin lennolla tämä taisi olla maksimisuoritus, sillä ensimmäiset ja viimeiset puoli tuntia kuluivatkin turvavyön merkkivalon palaessa.

Miehet olivat meitä vastassa kentällä ja Emmi vei lapset suoraan heille. Jäimme odottamaan rauhassa matkatavaroita. Minun laukkuni tuli ensimmäisten joukossa, mutta muita tavaroita jouduimme odottelemaan vielä melkein tunnin! Lisäksi huomasimme Jeminan rattaiden etupyörän vaurioituneen lennolla. Onneksi matkatavaravakuutus korvasi vahingon ja saimme rattaat korjatuksi viikonlopun aikana.

Kotiin palasi kaksi reissussa rähjääntynyttä, väsynyttä, hyttyspaukamaista mutta erittäin ruskeaa ja onnellista naisihmistä lapsineen. Huomasin, että Jeminan kanssa matkustaminen alkaa olla melko helppoa, sillä hän ei arastele uusia paikkoja. Kun vain pitää reissussakin kiinni normaaleista päivärutiineista niin hyvin kuin pystyy, kaikki sujuu kyllä

!

Matkamuistot Mallorcalta kirjaili Nonna