Jemina on tänään kuusi viikkoa vanha. Hassua, miten nopeasti pienestä ihmisestä koko elämän keskipiste, se, jonka ympärillä kaikki pyörii. Tuntuu, kuin minun ainoa tehtäväni olisi tämän pienen ihmisenalun kasvun turvaaminen. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että haluan vain olla hänen kanssaan, en tehdä mitään muuta. Taitaa olla parempi, etten mainitse edellisiä ajatuksia ensi viikon pääsykoehaastattelussa, kun kysytään, miten motivoitunut olen opiskelua ajatellen... :)

Arki on saatu pyörimään melko mukavasti. Jemina herää aamulla 05-06 välillä. Yleensä aamuisin hän on virkeimmillään ja iloisimmillaan. Yövaipan vaihtamisesta alkaa hymyily ja iloinen jokellus, jota jatkuu (nälästä johtuvia itkuja lukuunottamatta) aina aamukahdeksaan asti, jolloin neiti nukahtaa päivän ensimmäisille unilleen. Aamupäivisin yleensä minullakin on hetki aikaa tehdä kotitöitä; pestä pyykkiä ja viikata vaippoja valmiiksi. Unien pituudesta riippuen niitä nukutaan parit kolmetkin (viiden minuutin maitotorkuista tunnin kunnon uniin), kunnes kello tulee 11 ja syötön jälkeen puen neidin ulos nukkumaan. Hyvällä tuurilla Jemina nukkuu ulkona iltapäiväkolmeen saakka, välillä siirrytään syötön kautta sisätiloihin jatkamaan unia.

Iltapäivästä neiti syö ja torkkuu sitterissään tai turvakaukalossa, mikäli ollaan liikenteessä. Illalla kuuden jälkeen alkaa tankkaus yöunia varten; Jemina syö melkein tunnin välein ja molemmista tisseistä. Illat, jolloin mies on poissa vahvuudesta (urheilemassa tai tapaamassa omia kavereitaan) ovat kaikkein rankimpia; neitiä ei voi pitää sylissä, kun maidon tuoksukin tekee hänet nälkäiseksi vaikka vatsa on tupaten täynnä. On sydäntä särkevää katsella pientä sitterissään huutavaa lasta, kun ainoa keino hänen rauhoittamisekseen on pitää tuttia paikoillaan suussa. Isänsä syliin neiti rauhoittuu, mutta äidin syli ei kelpaa; makuuasennossa nousee puklua suuhun ja pystyasennossa maidon tuoksu laittaa pienen repimään mun paitaani ja hakkaamaan päätä mun rinnuksiini. Onneksi päivä päivältä Jemina rauhoittuu yhä paremmin sitterissäkin. Tänään minulle jopa hymyiltiin syönnin jälkeen.

Vaikka sunnuntai-iltana kalenteri näyttäisi tyhjältä, viimeistään maanantai-iltana viikko alkaa näyttää täydeltä. Tällä viikolla Jemina oli maanantaina ekaa kertaa hoidossa (2h mun vanhempieni luona). Hienosti oli mennyt vaikka mies jättikin neidin nukkuvana kaukalossaan ja kiirehti pelaamaan sählyä. Jemina oli herätessään ollut iloinen, istunut vaarin sylissä ja katsellut kun mummi paistoi perunoita. Isovanhemmat olivat myös selviytyneet hyvin kestovaippojen kanssa. Eli tarvetta kertisten käytölle ei tullut vieläkään. Tiistaina oltiin sitten koko päivä mummolassa. Päivän jutustelin isäni kanssa Jeminan nukkuessa huvimajassa päiväunia (ulkona satoi kaatamalla). Käveltiin illan suussa yhdessä mummia töihin vastaan. 10 kilometrin lenkki kaatosateessa hyvissä ulkoiluvarusteissa oli erittäin piristävä kokemus. Eilen keskiviikkona oltiin sitten kaverin luona Klaukkalassa siivoojia evakossa. Kaverin 1,5v neiti oli kovin mustasukkainen Jeminasta. Vain vaivoin sain estettyä, ettei neiti päässyt kokeilemaan, millainen ääni vauvasta lähtee kun sitä paukuttaa kellopelin nuijalla.

Tänään oltiin koko iltapäivä liikenteessä Jeminan kanssa. Tavattiin puolen päivän aikaan samainen kaveri neiteineen Jumbossa. Jemina nukahti autoon mennessä ja onnistuin siirtämään hänet nukkuvana vaunuihin. Yhden aikaan syötin melkein nukkuvan neidin ja Jemina jatkoi uniaan vaunuissa aina puoli neljään asti, jolloin hän heräsi jälleen syömään. Syötön jälkeen pakkasin Jeminan ja vaunut autoon ja suuntasin kohti keskustaa. Kävimme poimimassa isukin työpaikaltaan Ruoholahdesta mukaan ja kävimme yhdessä Lasipalatsin Saunalahden liikkeessä tutustumassa uuteen tallentavaan digiboxiin ja Kampin kauppakeskuksessa Valion maitobaarissa jätskillä. Saunalahden liikkeessä Jemina heräsi ja kiikutteli iloisena sylissäni hymyillen välillä digiboxia meille esitelleelle nuorelle miesmyyjälle hämmentävästi. Maitobaarissa neiti makasi vaunuissaan katsellen kauppakeskuksen lamppuja. Lamput kiinnostavat muutenkin kaikkein eniten neitiä; lelukaaren välistäkin katsellaan kattolamppuja ja tv:n värejä.

Vaikka Jemina nukkuikin pitkät päiväunet, nukahti neiti sitteriinsä yhdeksän maissa. Siitä siirsin hänet nukkuvana sänkyynsä. Parikymmentä minuuttia nukuttuaan neiti heräsi tutin puuttumiseen. Kävin lykkäämässä tutin suuhun ja jätin neidin nukahtamaan uudelleen. Nyt ilmeisesti Jemina nukkuu, sillä itkuhälyytin on ollut jo yli puoli tuntia hiljaa. Taidanpa painua neidin viereen nukkumaan itsekin. Mitä aiemmin menen nukkumaan, sitä pidemmän yhtäjaksoisen unen saan minäkin. aamuyön syömistahti kun tuntuu olevan tiuhempaa ja uni kevyempää. Aamuyöstä Jemina usein ähkii ja kitiseen unissaan vatsassa vaivaavia suolikaasujaan kunnes aikaisin aamulla saa punnattua kakan tai paukut ulos. Tämän jälkeen neiti yleensä hymyilee onnellisena. Mikään ei tunnu niin hyvältä aikaisin aamulla väsyneenä kuin lapsen onnellinen hymy. Silloin tietää onnistuneensa äitinä olemisessa jälleen yhden vuorokauden.


Ensi viikon tiistaina Jeminalla on neuvolalääkäri ja minulla jälkitarkastus. Tulen sitten kertomaan uusia mittoja ja omat kuulumiseni. Tarkoitus olisi samalla reissulla jutella terveydenhoitajan kanssa rota-virusrokotuksen ottamisesta. Olemme päättäneet suojata pienokaisemme sillä.

Nyt Jeminan viereen. Hyvää yötä!

Nonna