Eipä tänne paljon uutta. Maha alkaa toooooosi iso ja muutamia merkkejä tulevasta on jo saatu. Viime viikon perjantaina piti jo hälyyttää vaari lapsenvahdiksi, kun suoliluun yläpuolella vasemmalla puolella kramppasi niin, etten pystynyt liikkumaan ja pari yötä myöhemmin supisteli niin, että kävelin 5h pitkin kämppää...kunnes supistukset loppuivat kuin seinään. Sen jälkeen on melkein joka ilta supistellut muutaman kerran menkkakipumaisesti, mutta kipu on aina mennyt ohi. 

Näin se massu tipahti rv 38

Neuvolakuulumiset:

14.10.10 rv38+1: painon muutos -47/viikko, ei turvotusta, verenpaine 111/79, U-prot +, U-Gluk -, hemoglobiinia ei mitattu, kohdunpohjan korkeus 34 (eli kahdessa viikossa 3 cm lisää!), lapsiveden määrä normaali, Muksu edelleen raivotarjonnassa, syke 145, liikkeet ++. Terkkari totesi, että Muksu on jo aika alhaalla, muttei vielä kiinnittynyt.

Jo selvästi alaspäin valahtanut masu 39+0

Nyt neuvolakäyntejä alkaa olla kerran viikossa, joten tähän samaan postaukseen mahtuu kahdet kuulumisetkin:

21.10.10 rv39+1: painon muutos +700/viikko (punnittiin farkut jalassa...eli todennäköisesti paino pysynyt ihan samoissa), ei turvotusta, verenpaine 114/78, U-prot +, U-Gluk -, hemoglobiini 135 ilman lisärautoja, kohdunpohjan korkeus 34,5, lapsiveden määrä normaali, Muksu edelleen raivotarjonnassa, syke 145, liikkeet ++. Muksu oli nyt niin alhaalla, ettei terkkari saanut enää päästä kiinni. Väitti pään olevan kiinnittynyt ja epäili, ettei ensi viikolla enää nähtäisi (seuraava neuvola sovittu keskiviikoksi 27.10.10 eli lasketuksi päiväksi).

Noi ennakoivat kipeät supistukset ja neuvolan havainnot kyllä pitää yllä pientä paniikkia tämän äidin päässä siitä, että lähdöstä tulee nopea. Jeminaahan tehtiin rauhalliset 16,5h, hän ei koskaan kiinnittynyt eikä laskeutunut kuin vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Onneksi pikkuneiti pitää äidin kiireisenä, etten ehdi jatkuvasti asiaa märehtiä. 

Pomo, joka oppi viime viikolla sanomaan RRRRRR...

Edelleen jos supistukset ei vaivaa, uni maistuu. Viime yönäkin nukuin 9h ja melkein joka päivä olen nukkunut tunnin päikkärit. Viime viikonloppuna jaksoin vielä lähteä perjantaina IhaNaisten kanssa Cantina Westiin syömään ja lauantaina juhlittiin Miehen entisen työkaverin nelikymppisiä. Oli ihanaa huomata, miten kolmen lapsen isä huomioi lapsetkin juhlissaan. Jemina sai piirtää seiniin ja lattiaan ripustettuihin papereihin, leikkiä Legoilla ja syödä herkkuja!

Pikkuneiti juhlatamineissaan...