Viime torstai oli tosi outo päivä töissä. Aamupalaan mennessä (olin aamuvuorossa ottamassa lapsia vastaan) 4 ihmistä oli kysynyt multa, että koska mä oikein jään äitiyslomalle...Tuntuu, että maha on jotenkin pullahtanut oikein esille. Nyt vasta sellaiset ihmiset, joille en ole raskaudestani kertonut, alkaa havaita se omin silmin.

Ei kyselyt kuitenkaan vielä mitään...meillä oli torstaina päiväkodin valokuvaus. Heti, kun mentiin saliin kuvausta varten kuvaaja alkoi kysellä mun Bola-korustani ja kiinnitti muutenkin huomiota mun mahaani. Sanoin korun olevan ikään kuin pieni tiuku, jonka ääni kuuluu kohtuun. Mulla se on sitä varten, että ryhmäni lapset muistavat, ettei mua saa lyödä mahaan vaikka kuinka suututtaisi. Raivareiden saaminen ja vastaanottaminenhan meillä erityisryhmässä on jokapäiväistä.

Otettiin ihan normaalisti ryhmäkuva ja lapsista kuvat ja viimeiseksi minusta kuva henkilökunnan valokuvagalleriaan. Kun muotokuvat oli otettu kuvaaja kysyi, että saisko se ottaa kuvat mun masusta... :) Olin aluksi vähän hämilläni (ei kai mun maha vielä niin iso ole???), mutta kuvaaja (nainen) selitti olevansa hulluna vauvamasuihin...joten mikäs sen mukavampaa. Nyt on siis ekat koulukuvat Nallekarkista otettu.

Muuten tänne kuuluu oikein hyvää. Nallekarkki liikkuu paljon. Syysväsymys vaivaa edelleen. Aamuvuoroihin tuntuu silti mukavalta mennä klo kuudeksi, kun pääsee sitten ajoissa kotiin ja voi vaikka
nukkua päikkärit.

Viime viikonloppuna oltiin syksyn vikaa kertaa mökillä. Mies laittoi mun äidille tehdyn pinnasänky nukkumakuntoon Nallekarkkia varten ja mä toimin työnjohto- ja organisointitehtävissä... :) Ensilumikin sateli Längelmäelle perjantai-lauantaiyön aikana ja pysyikin sitten maassa ihan sunnuntain lähtöhetkeen saakka. Myös Helsingissä oli lunta, kun tultiin.

Maanantai valkeni pirteänä pakkaspäivänä. Lämpömittari näytti -8 astetta kun aamulla heräilin. Plussan puolelle kuitenkin päädyttiin sitten iltaa kohden ja seuraavana aamuna satoi jo vettä. Vaihdoin kuitenkin villakangastakin jo laskettelutoppatakkiin jo yksistään mukavuussyistä.

Vähän on töissä ollut rankkaa...tuntuu aina kiireessä supistelevan silloin tällöin. Mitään kipeitä supistuksia ei ole onneksi ollut ja vajaan viikon päästä on neuvolalääkäri, joten siellä sitten otan puheeksi nuo, jos jatkuvat. Eilen, kun oli oikein juoksupäivä, laskin ainakin 15 supistusta.

Ai niin...ihan superihanaa. Seinänaapurit, joista ei ole tähän mennessä ollut kuin haittaa (on jouduttu tekemään ilmoituksia poliisille ja lastensuojelulle), ovat muuttaneet pois ja kämppä on myynnissä. Taidetaan siis saada joululahjaksi uudet naapurit. Voiko olla sopivampaa ajankohtaa? Pelkäsin jo, että sit kun Nallekarkki syntyy, ollaan ihan helisemässä niiden metelöinnin kanssa. Eipähän tartte siitäkään enää huolehtia.

Täällä käytiin pienoista kädenvääntöä viikko sitten viikonloppuna aiheesta vastataanko viihteellä
ollessa vaimon puheluihin vai ei... Oli sentään sen verran viksu mies, että tajusi pyytää anteeksi ja vältti sohvalla nukkumiset tällä kertaa. Muuten ei ollakaan pitkään aikaan riidelty yhtään mistään.

Tänään on koulutuspäivä. Käsikynkkä-koulutukseen menen nauttimaan ihan vaan aikuisesta seurasta päiväksi. Illalla sitten töihin perinteiselle Isänpäivän fikkariretkelle. Täytyy vissiin omaakin isää muistaa jotenkin. Taidan vaihtaa sen puhkikuluneet Reinot uusiin. Lauantaina kun täytyy mennä kuitenkin kaupoille... Kiirusta pitää, mutta ainakin aika menee vikkelään ja pian on Nallekarkki jo meidän kanssamme arkea jakamassa.

Nonna ja Nallekarkki rv 25+1