ai Vuodatusko, no ei...muutto on edelleen haaveissa parin kuukauden sisällä. Siihen saakka koetetaan vaan kestää. Kuvien lataaminen on tällä hetkellä niin hidasta, että olen koettanut karsia ne minimiin. Seuraavassa blogissa sitten senkin edestä.

Mikäs sitten toimii? No kroppa. Täti tuli kylään, Ferrarit kurvas lähtöruutuun, alkoi Hilloviikot/Puolukkajuhlat/Liputuspäivät. Well, you got it. Ihmettelinkin, kun maito oli vähissä viime yönä.

Vuotta siis vaihdettiin. Alkoi Jeminan ensimmäinen kokonainen elinvuosi. Kohta aletaankin valmistelemaan niitä 1v-kekkereitä. Naureskelin tässä muuten laskeskellessani, että kun Jemina on syntynyt 28. helmikuuta, siitä on melkein päivälleen 4kk mun synttäreihin 1.7. ja siitä taas samat 4kk miehen synttäreihin 31.10. mistä taas tietenkin on 4kk Jeminan juhlapäivään. Mihin sitten laitetaan sen toisen lapsen synttärit? Hih.

Uutta vuotta vaihdettiin yhdessä kummipojan perheen kanssa. Siinä missä Julius tyytyi makoilemaan lattialla lähes paikoillaan, Jemina veti ympäri kämppää aivan ylikierroksilla. Koska päiväunet jäi puolitoistatuntisiksi pihan poikien papaattileikkien tähden, päätimme Josu-tädin kanssa pakata lapset talvihaalareihin ja ulkoilla hetken illalla. Jemina nukahtikin heti vaunuihinsa, Julius Manducaansa. Molemmat ottivat melkein tunnin tirsat. Sisään tultua maistuikin iltapuuro oikein tupla-annoksena.

Puuron jälkeen todettiin, että Jemina ei ollut yhtään väsynyt. Tuntia normaalia myöhemmin yritettiin alkaa rauhoitella neitiä nukkumaan, mutta hän heräsi heti nukahdettuaan paukahteluihin. Kummipoikakin lähti kotiin unta etsimään kymmenen aikaan jolloin vein neidin vihdoin nukkuvana sänkyynsä. Unta riitti kymmenisen minuuttia kunnes pauke herätti taas. Kauhea itkuhan siitä tuli. Lopulta otin neidin liinaan ja nukutin siihen. Yhdentoista aikaan vasta uskalsin hänet kipata sänkyynsä. Yö menikin sitten ihan hulinoidessa. Jemina valvoi puoli yötä ja heräsi sitten lopulta seitsemältä. Oltiin aamupäivä ihan puolikuolleita, mut sitten helpotti, kun Jemina nukahti vellipullon kanssa syliin (ulkoa tullessa huomasin, et on niin väsynyt, ettei jaksa syödä) ja mäkin sain nukuttua kun kippasin neidin viereeni sängylle.

Eilen iltapäivällä käytiin Diacorissa Leppävaarassa, kun mulla on särkenyt 2 pv korvaa. Tuloksena viikon antibioottitipat ja korvakäytävän tulehdus. Piti oikein huuhdella, et saatiin märkä pois...tosi kiva vaiva. Sain sen kolmisen vuotta sitten Tahkon Spasta...Kiva reissutuliainen, joka kerran vuodessä vähintään uusii...

Kiitos teille viime viestiä kommentoineille. Mun mielestäni nyt on ihan hyvä. Viime yönä Jemina heräsi 23.30, tassutettiin uneen ja heräsi 1.30 syömään. Tissimaidolla (ilmeisesti aika vähäisellä määrällä, kun en tuntenut maidon nousevan ollenkaan) mentiin sitten aina Neljään asti, jolloin kävin hetken sylittelemässä. Siitä nukuttiin sitten viiteen asti, jolloin neiti tuli meidän väliin torkkumaan vielä tunniksi.

Jemina nukkuu aamutorkkujaan, joten mulla on hetki aikaa lajitella pyykkejä. Aamupäivällä pitäis vielä käydä kirjastossa hakemassa lähdemateriaalia lopputyön teoriaosuuden kirjoittamiseen. Sen esittely olis 13.1. Lämpömittari näyttää -14, joten aamu-ulkoilu hoidetaan kirjastoreissulla ja varmaankin nukutan neidin sisälle päiväunille. Ehkä saan itsekin vähän aikaa nukuttua.

Nyt hommiin siis.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta!

Nonna