Eilinen oli oikein toimintapäivä. Aamupäivällä kävi siivooja (tänään tulee veli tyttöystävineen kylään. Kiva kun ei tartte itse siivota), puolen päivän jälkeen soi ovikello ja kauan odotetut Teutonian vaunut tulivat. Postipoika-raukka oli ihan hikinen ja punainen kun raahasi paketin sisään.
Vaunuja sitten tunnin verran ihastelin ja kasailin. Vitsi, että ne on hienot. Taitaa olla kaikkein konkreettisin asia tässä vauvan odotuksessa...vaatteiden osto ja pesu toki myös, mutta niitä ei joudu hintansa takia niin älyttömästi pohtimaan ja vertailemaan kuin vaunuja. Vähän harmitti, kun samassa tilauksessa tilattu kaukalo ei tullutkaan vielä (en päässyt kokeilemaan sitä adapteriin). Lähetin sähköpostia Saksaan ja vastasivat, että Britaxin ilmoituksen mukaan kaukalo toimitetaan tällä viikolla.
Tältä Nallekarkin hyökkäysvaunut nyt sitten koottuina näyttävät:
Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä värivalintaan. Joku voisi väittää poikamaisiksi, mutta en keksi mitään syytä miksei sopisi tytöllekin ihan yhtä hyvin. Vaunut on sen verran tummat, ettei kaikki lika näy heti (ja myös pintamateriaali on vähän liukasta, eli ei niin helposti likaantuvaa) muttei kuitenkaan niin tummat, että ne olisivat kuumat kesällä. Takaosan kuomun saa kokonaan irroitettua ja alla on hyttysverkko, minkä avulla vaunuihin kertyvän lämmön määrää voi ainakin vähän vähentää. Tavarakori on tosi pieni, mutta uskoisin, että pärjätään sillä. Lähikauppaan on matkaa 200 metriä ja isommat kauppareissut tehdään kuitenkin autolla. Rattaiden liikuteltavuus on tosi optimi; kääntyvät ympäri paikoillaan ja työntöaisa sopii meille molemmille keskimittaista pidemmille hyvin. Mies työnteli innoissaan rattaita puoli iltaa ympäri kämppää.
Toinen positiivinen juttu eiliselle päivälle oli synnytyksen suunnittelupalaveri kätilön kanssa Kättärillä. Sain kertoa odotuksistani ja peloistani synnytystä koskien ja tuntui, että ne otettiin ihan todesta. Ainakaan kätilö ei pyöritellyt silmiään millekään kertomalleni. Samalla oikeastaan ensimmäistä kertaa kuulin miehen ajatuksia synnytyksestä ja hänen peloistaan ja toiveistaan. Kotioloissa synnytyksestä puhuttaessa pääpaino on ollut kuitenkin enemmän siinä, mitä tapahtuu syntymän jälkeen kuin itse toimenpiteessä.
Eilen siis täyttyi 35 raskausviikkoa ja alkoi äitiysloma. Kahden viikon päästä on Nallekarkilla lupa syntyä koska tahansa. Kohtalotovereista niin blogi-maailmassa kuin vauva-lehden puolellakin alkaa jo aistia tiettyä kärsimättömyyttä; miksei vauva jo synny? Milloin pääsen tästä mahasta eroon? Mulla on vähän erilaiset fiilikset. Mun puolestani NK saisi pysyä yksiössään kunnes mun pääsykokeet on ohi (minäkö itsekäs???). Ei tuo mahakaan vielä mikään jättimaha ole, alakäyrillä mennään neuvolan mukaan. Painokin on pysynyt hyvin sallituissa rajoissa. Ja hyvin vähän on raskausarpiakin tullut, muutama hassu pieni viiva massuun.
35 viikon kunniaksi laitetaan nyt kuitenkin tännekin uudet masukuvat:
Voitin juuri huuto.netissä huutokilvan kondensoivasta kuivausrummusta. Nyt voin siis hyvällä omallatunnolla ostaa vauvalle rumpukuivattavia kestovaippoja. Muutenkin rummun omistaminen auttaa pyykkirumbassa (pyykin määrä ei ainakaan tule vähenemään nykyisestä) ja miehenkin urheiluvaatteet saadaan kuivattua heti pesun jälkeen. Ajatus pyykkien ripustamista eroon pääsemisestä on kerrassaan ihastuttava. Nyt saan vaan laittaa pyykit korista pesukoneeseen, siitä kuivuriin ja suoraan kaappiin. Miehen työhuoneessa tilaa vienyt telinekin saadaan siirrettyä varastoon. Ekaa kertaa tilaan jotakin matkahuollon kautta. Täytyykin hieman selvitellä, miten kyseinen homma toimii.
Nyt taidan silittää mummin juhlien pöytäliinat loppuun. Jos vaikka saisin huomenna mieheltä auton, saisin vietyä liinat pois ja käytyä kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Viikonloppukin alkaa taas olla ihan lähellä. Miten nää viikot meneekin näin nopeasti???
Nonna ja Nallekarkki rv 35+1
Kommentit