Aika juoksee niin hirveää vauhtia, että oikein hengästyn, kun yritän juosta sen perässä.

Synnäriltä ehdinkin laittaa jo ensimmäisen kuvan poikasesta. Lisää tulee (toivottavasti tähänkin kirjoitukseen), kun kerkiän avata toisen koneen ja saan kuvat siirrettyä kännykän kamerasta koneelle. 

Jetro siis syntyi 2.11.2010. Facebookiin kerkesin jo seitsemän jälkeen aamulla päivittää, että Muksu ei vissiin meinaa ulostautua ollenkaan...kunnes sitten 7.35 tunsin ja kuulin ihmeellisen napsahduksen. Viitisen minuuttia myöhemmin, samalla kun juttelin Annan kanssa puhelimessa, tunsin ensimmäisen kunnollisen supistuksen (raskausaikanahan oli vaan niitä kivuttomia harkkasuppareita ja sitten ihan viimeisillä viikoilla menkkamaisia kipuja). Meidän piti Annan kanssa treffata, mutta päätin perua treffit. Kävin samantien myös herättämässä Miehen ja sanoin, että nyt olisi hyvä aika alkaa tehdä aamujumppaa, jos meinaisi keretä tekemään. En tiedä miksi sanoin näin vasta yhden supistuksen jälkeen. Jotenkin vaan tuntui siltä.

Klo 7.55, juuri kun olin keittämässä Jeminalle aamupuuroa, tuli sellainen supistus, että tuntui jalat lähtevän alta. Juuri ja juuri sain itseni edellisenä iltana täyteen puhalletun jumppapallon päälle istumaan. Soitin isälleni, vaarille, että en jaksa lähteä Jeminan kanssa ulos, kun olo oli aika heikko. Hän lupasi juoda aamukahvit, viedä mamman töihin ja tulla sitten koiran kanssa ulkoiluttamaan Jeminaa. Seuraava supistus tuli heti puhelun päätyttyä ja kysäisin taas pallon päällä istuessani Mieheltä niiden väliä, johon hän vastasi 3 minuuttia. Pieni paniikki iski. 

Käskin miestä soittamaan vaarille uudelleen ja sanoa, että tämä tulisi meille juomaan aamukahvinsa...Soitin samantien Haikaranpesään ja kuulin, että heillä oli täyttä. Tässä vaiheessa vaarikin tuli ja rupesi syöttämään Jeminalle aamupuuroa, kun itse en siihen kyennyt. Soitin kerrosta alemmas kättäriä, josta käskettiin olemaan ihan rauhassa vielä kotosalla vaikka supistuksia tuli alle kolmen minuutin välein. Sanoin tulevani kyllä samantien.

Puoli yhdeksältä oltiin jo autossa. Auton kellosta katsoin supistusten välin olevan nyt noin 1,5 minuuttia. Puhisin vain ja katselin kauhuissani Lahdentien ruuhkaa. Pelotti, ettei ehditä ajoissa sairaalaan. Myös Koskelantie oli aivan tukossa. Mies ohitteli autoja ja vaihtoi kaistalta toiselle ja yritin salata häneltä tuskaisuuteni ja käskin vain ajaa rauhallisesti. Viimeisessä risteyksessä ennen sairaalaan tuloa alkoi ponnistuttaa. painoin vain jalkaani tiukasti auton lattiaan ja hengittelin. Käskin miestä ajamaan sairaalan oven eteen.

Sairaalan ala-aulan läpi hisseille kävely oli yhtä tuskaa. Hississä nojailin seinään ja hengittelin, samoin synnytysosaston ovikelloa soitettuani...kätilö ohjasi minut hetkeksi olohuoneeseen odottamaan saliin vievää omaa kätilöä. Käskin häntä kiirehtimään.

(Alla olevat kursivoidut tekstit ovat kätilön merkintöä synnytyskertomuksesta, normaalitekstit omiani)

2.11.2010 40+6

09:05 Synnytyksen kulku : Tulee kotoa supistusten takia, jotka alkaneet klo 7.30, säännöllisinä (7.55). Vuoto - liikk +

Oma kätilöni saapuikin muutaman minuutin kuluttua. Hän huomasi heti, että on tosi kyseessä ja antoi heti jumppapallon ja ilokaasumaskin. Hän tilasi myös spinaalipuudutuksen samoin tein...

09:07 Kivunlievitys: Ilokaasua/happi annetaan.

Mies oli käynyt viemässä auton parkkiin ja saapui saliin muutamaa minuuttia minun jälkeeni. Jeminan synnytyksestä hän oli oppinut jotakin ja oli hakenut itselleen matkalla kanttiinista kahvia, kolmioleipää ja colaa...Jälkikäteen minua hieman nauratti. Hän kyseli heti kätilöltä, että syntyykö vauva vielä tämän päivän puolella...

09:10 KTG: Ulkoinen KTG-rekisteröinti aloitetaan.

Sain jossain supistusten välissä vaihdettua omat vaatteeni sairaalan vaatteisiin. Samalla kätilö kiinnitti supistuksia ja vauvan sykettä rekisteröivät anturit. Hengitin ilokaasua kuin henkeni hädässä ja rukoilin anestesialääkärin nopeaa saapumista.

09:30 UT: Irt pää kiinn ya:ssa pa 3,9kg, ST: ksuu 5cm, kork -1½

Lähes puolen tunnin kuluttua tulostamme, kätilö sai minut suostuteltua pallon päältä sängylle. Jossain supistusten olemattoman lyhyessä välissä hän ehti tutkia minut. Muistan edelleen sen epäuskon tunteen, kun hän kertoi kohdunsuun olevan jo 5cm auki. Olin kaikista kivuistani huolimatta luullut, että näin lyhyessä ajassa olisin auennut vasta sentin tai pari. Tässä vaiheessa kätilö ennusti vauvan syntyvän ennen puolta päivää.

09:37 Infuusio: äiti kipeä, supistukset tulevat tiuhaan kipeinä. Aloitetaan Ringer Asetat 500ml.

Kätilö pisti kolme kertaa ohi yrittäessään saada tippaa käteeni vaikka kerroin hänelle, että minulla on väistävät suonet ja hän piti suonesta kiinni. Vauvan synnyttyä jouduin pyytämään Miestä pyyhkimään käteni ennen kuvien ottamista, sillä en halunnut, että vauvan ensimmäisissä kuvissa näkyy käsi, joka oli kuin teurastajan jäljiltä. Kun kätilö lähti hakemaan spinaalipuudutusvälineistöä, jouduimme soittamaan hänet takaisin kellolla kovien kipujen takia. Olin aivan pöhnässä ilokaasusta, kun supistuksia tuli aivan tauotta. Keskityin vain pitämään toisessa kädessäni ilokaasumaskia (josta vielä koko ajan irtosi toinen letku) ja toisella kädellä puristin Miestäni kädestä.

09:46 Kivunlievitys: Spinaalipuudutus laitetaan, anest XXX

Anestesialääkäri vaikutti mukavalta ja jäi vielä puudutuksen laitettuaan katsomaan, että se varmasti tehoaa. Hän oli kovin yllättynyt, kun spinaalista huolimatta jouduin vielä ottamaan ilokaasua supistuksiin. Spinaali puudutti kyllä alapään ja jalat, mutta alamahan avautumiskipu jäi. 

09:55 KTG: KTG-rekisteröinti on lopetettu.

            Lapsivedenmeno: Lapsivesi on kirkasta.

Tälläkin kertaa kuulin napsahduksen kalvoista kun lapsivesi meni. Kätilö kertoi vauvan päähän pinniä laittaessaan, että vauvalla oli paljon hiuksia. Kerroin hänelle, että myös Jeminalla oli syntyessään paksut hiukset.

09:56 KTG: Skalp KTG-rekisteröinti aloitetaan

Pinnin laiton yhteydessä kätilö totesi kohdun suun olevan 9cm auki. Sen jälkeen kätilö ehti vihdoin istahtaa hetkeksi koneelle kirjaamaan. Juttelimme jonkin aikaa mukavia ja hän käski minua samalla aina ponnistelemaan supistuksen aikana vauvaa alaspäin. Ponnistelu auttoikin ja vei alavatsakivun pois. Tunsin kuinka vauva alkoi liikkua alemmas, mutten tuntenut enää kipua yhtä kovasti. Pystyin luopumaan ilokaasustakin.

10:26 Infuusio: Aloitetaan Syntocinon 5ky/500ml NaCl 0.9 15ml/h. ponnistussupistusten parantamiseksi.

Vähän Syntocinonin aloituksen jälkeen tunsin, että vauva painoi häntäluuta. Kätilö käski ottaa sukista kiinni ja alkaa ponnistamaan.

10:40 Äiti on niin hyvin puutunut, ettei tunne ponnistamisen tarvetta. Suunnan näyttämisen jälkeen äiti löytää uuden ponnistussuunnan ja ponnistaa hallitusti. Tuetaan perinteisesti ½-istuvassa asennossa. Syntyy reipas poikavauva. istukka syntyy kohdunpohjasta painamalla. Emättimen repeämään 4 ommelta.

Otin sukistani kiinni ja ponnistin ensimmäisen kerran. "Älä ponnista enää, pää on jo syntynyt" sanoi kätilö ennenkuin ehdin edes ponnistaa täysin voimin. Kysyin häneltä "vitsailetko", johon kätilö vastasi harvoin vitsailevansa tässä kohtaan synnytystä. Naurahdin ja totesin hänelle, että en uskonut tämän olevan näin helppoa. Molempia kätilöitä nauratti.

10:43 Syntymä: Sukupuoli: poika Synnytys päättyi: Säännöllisesti.

           Synnytyksen kulku:KTG: KTG-rekisteröinti on lopetettu. 

Toisen ponnistuksen jälkeen tunsin kuinka vauva solahti kokonaan ulos ja pienen kuivailun jälkeen sain hänet syliini. Pieni, lapsiveden tuoksuinen poika huusi ja rauhoittelin häntä halailemalla ja silittelemällä. Kätilö kertoi vauvan saaneet 9 pistettä. Yksi piste vähennettiin väristä, mikä on kuulemma hyvin tavallista. Ensimmäiseksi totesin vauvan olevan ihan isänsä näköinen!!! Mies leikkasi napanuoran pöllämystyneenä (Jeminastahan hän ei halunnut leikata) ja yhdessä tarkastelimme pientä ihmisalkua, joka alkoi heti hamuta tissiä.

10:44 Muu lääkitys: Muu lääkitys on, Syntocinon 10ky iv.

Istukka syntyi pienen odottelun jälkeen. Kätilö joutui hieman lisäämään tippaa, jotta istukka saatiin ulos. Spinaali vaikutti kuitenkin edelleen enkä tuntenut kuin sen, että jotain sieltä tuli. Spinaalin puuduttamana kätilö sai jopa ommeltua pienen haavan, jonka synnytys aiheutti. Muuten selvisin kuulemma vaurioitta.

Kätilö jätti meidät kolmistaan ja syötin vauvaa ensimmäistä kertaa. Syönnin jälkeen kätilö palasi ja yhdessä miehen kanssa he pesivät, mittasivat ja punnitsivat vauvan. Mies sai taas opetella laittamaan vaipan ja pukemaan pientä vauvaa.

Vauvan mitoiksi varmistui 4160g ja 51cm. Päänympärykseksi merkittiin 37cm. 

Kätilö käski minut suihkuun. Jeminan synnytyksestä muistin, kuinka minua huimasi ja oli hankalaa käydä suihkussa, nyt oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suihkun jälkeen saimme aamupalaa, sillä synnytyksen nopeudesta johtuen kätilö ei ollut ehtinyt tilata meille lounasta. Söimme hyvällä ruokahalulla, minkä ehdimme, kunnes kätilö ilmoitti, että meidän täytyi siirtyä salista osastolle, sillä heillä oli melko täyttä. Samalla hän varmisteli haluani kotiutua samana päivänä. Ilmoitin haluavani kotiin ennen iltaa.

Klo 13:13 siirryttiin synnyttäneiden osastolle ja iltapäivän odottelun, kahvittelun jälkeen päästiin vihdoin kätilön ja lastenlääkärin tarkastuksen kautta kotiutumaan. Klo 18:50 meidät kirjattiin ulos sairaalasta  polikliinisena kotiutujana ja noin 19.30 oltiin kotona. Lähestulkoon 11 tunnin reissu tehtiin siis Kättärille. Jemina ehti isovanhempien kanssa katsomaan vauvaa vielä sairaalaan ja he saattoivat meidät kotiinkin.

Olo oli ihan kummallinen, kun ajettiin kotipihaan. Hieman jännitti, meneekö kaikki hyvin, mutta toisaalta mietin, että sairaalassa olisin yölläkin joutunut olemaan kaksin vauvan kanssa, kotona oli sentään Mies apuna. 

Torstaina, kaksi päivää syntymän jälkeen kävimme vielä lastenlääkärin tarkastuksessa. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja pääsimme takaisin kotiin kasvamaan.

Seuraavan viikon maanantaina, Jetron ollessa 6 päivän ikäinen, terveydenhoitaja tuli neuvolasta kotikäynnille. Jetro oli tällöin vain 50g:n päässä syntymäpainostaan ja saimme luvan aloittaa ulkoilun. 

Mies oli vajaa kaksi viikkoa isyyslomalla ja säästää viikon loman joulun välipäiviksi. Mielestäni oli hyvä, että hän meni töihin tuolloin, sillä Jeminalle alkuvaihe oli aika rankkaa. Hän silitteli ja halaili vauvaa, pyysi saada tämän syliin monta kertaa päivässä, mutta meille kiukutteli, kirkui ja teki kaikkea kiellettyä, kun silmä vältti. Nyt kolmistaan jäätyämme, on tilanne selvästi rauhoittunut, kun olemme samalla palanneet normaaliin arkirytmiin. Jo odotuksen loppumetreillähän hän ehti jo tottua siihen, etten pystynyt istumaan kovalla tuolilla pöydän ääressä kun hän syö ja aloin vaatia häneltä yhä itsenäisempää suoriutumista arjen toiminnoista, pukeutumisesta ja vessassa käymisestä. Nyt huomaan, että vaiva kannatti, sillä uloslähdöt ja ruokailut sujuvat mielestäni melko hyvin vaikka istuisinkin sohvalla imettämässä. Olemme myös jatkaneet kerhoilua ja puistossa käymistä normaaliin tapaan.